Joten kaikki hyvin taas !😄

Heips kukkuu! 😋

Kylläpäs on taas hyvä fiilis siitä, kun on saanut kokea jotain uutta. Tai ei tää niin uutta uutta ollut. En vaan oo paljoa bussia käyttänyt. Tänään nyt sitten menin kokeilemaan mennä bussilla keskustaan. Piti miettiä mistä lähtee, monelta lähtee keskustaan ja sitten taas sama sieltä kotiin tullessa. Ehkä mä nyt osaan. Ens viikolla mulla olis te-toimistoon meneminen. Toiselle puolelle kaupunkia 😄 Ihanaa 😆 No nyt tiedän kuinka kauan bussilla menee täältä keskustaan ja sieltä sitten pitää kävellä loppu matka, mutta sen kävelee 11-15minuutissa. Varaan reilusti aikaa, koska on aamu. 😆 Kiersin sen  etsinnänj jälkeen vielä vähän kaupunkia muuallakin. Tuli nähtyä vähän mihin tuli muutettua 😄

Toinen asia mitä tein tänään oli, että nopeella varoitusajalla menin kattomaan sen Spiderman leffan. Muuten oli kyllä tosi hyvä. Oikeestaan yllättävän hyvä, mutta multa jäi loput 30min kattomatta. Mulle nimittäin iski todella kova pissahätä. Tunnin mä yritin pidättää. Jostain syystä vaan yltyi ja oli pakko nousta. Enää en kehdannut mennä takasin, kun tiesin sen loppuvan pian.

Ennen ei oo käynyt tolleen. Aina yritän olla juomatta ennen leffaa, mutta jälkeenpäin mietityttänyt aiheuttiko ennen leffaa syöty mehujää. Kyllä mä myös kävin ennen leffan alkua vessassa, mutta jäi vaan häiriimään. 😱

Aluksi mua nolotti tosi paljon. Sitten alkoi ahdistaa ja lopuksi ärsyttää. En kuitenkaan kiukunnut vaan sain pidettyä itseni kurissa ja rauhoitettua mielen. Joka on sekin aika ihme 😋 Ja noh...nyt illalla tätä kirjottaessa ihan normaali fiilis. Näänhän mä sen sitten jostain vielä. Ja voi olla myös, että ostan ihan DVD version sitten myöhemmin. Joten kaikki hyvin taas😄😄

Nyt odottelen klo00.11 parvekkeella revontulia. Tuskin mä niitä näen, mutta oishan se ihanaa. En oo ennen nähnytkään.  Mulla on 1 viltti hartioilla suojaamassa ylävartaloa hupparin päällä, ettei tule kylmä ja toinen viltti jalkojen päällä. Paree ois taivaalla näkyä jotain😆 Kerron sitten seuraavassa, että miten kävi. Näinkö vaiko enkö😋

Ps. Muistakaa hymyillä ! ❤️

EKA YÖ & EKA VIIKKO !

Hellurireii ! :)

16.8. mä tulin mun uudelle asunnolle ihan myös tarkoituksena nukkua. Niin mä teinkin. Nukuin 16.8-17.8 välisen yön ekaa kertaa uudessa kodissa, uudessa kaupungissa. Niin outoa ! Sillon se tuntu niin omituiselta eikä luonnollisestikkaan yhtään omalta. Ei ollut "kotoinen olo". Eihän täällä vielä sillon ollu lähellekkään kaikkia tavaroita.

Nyt takana on viikko KUNNON asumista. Se niinsanottu kunnon muutto oli perjantaina 23.8 aamuna/aamupäivällä ja on edelleen oudot, mutta jo vähän tottuneet ajatukset asua täällä. Välillä tosin tuntuu, että oisin hotellissa ja kohta taas lähdössä.

Kävin jo kiertämässä vähän luonnossa semmosella metsäpolulla ja ihaillut uusia maisemia. Tein 6,13km kävelylenkin. Vaikka eihän nää mitkään kovin kummalliset maisemat ole 😂Perus kaupunki elämää. Se polku mistä kävelin lähti jostain kuntolenkki radalta. Oon vaan kiitollinen, ettei tämäkään asunto oo ihan keskustassa. Kyllä täällä pärjää.😝

Tän ekan viikon on ollu vähän rauhallisempaa, mutta kohta eli ensi viikolla alkaakin sitten se semmonen kunnon arki ja haluun tehä ihan kunnon kotiruokaa. Oon syönyt tosi säännöllisesti nyt, mutta kotiruokaa tehnyt vaan ite kerran. Muuten jotain kaupan valmista ja nopeeta ruokaa. Tämmöstä kuulemma on tää tämmönen muutto. Ei vaan kuulemma jaksa ekalla viikolla mitään muuta, kun pakolliset jutut. 🤔

Parvekkeella on kyllä kiva olla ja nauttia! 😝





MÄ MUUTAN !

Heipsulivei ! :D

Mun viime postaus ei ollut todellakaan iloinen, mutta tämän kaiken jälkeen mä haluan edelleen jatkaa mun elämää. Mennä eteenpäin ! Mähän en luovuta ! MÄ NIMITÄIN MUUTAN ! Muutan aivan uudelle paikkakunnalle ja noh...kauemmas tutuista ihmisistä. :D Anteeksi rakkaat perheen jäsenet, ystävät ja sukulaiset, mutta minähän seikkailen nyt ! Mun on päästävä muualle saamaan happea. Aivan muihin ympyröihin. Ooooon niin kauan puhunut siitä. Niin kauan miettinyt sitä. Meinannut lähteä ja käynyt asuntonäytöissä. Lähellä ollutkin jo, mutta NYT mulle tuli hyvä tilaisuus. Päätin, että nyt tai ei koskaan. Kuulostaa toki niin perus lauseelta....Tää on tämmöselle nuorelle herkälle naikkoselle aikasta iso juttu. 22 vuotta samalla paikkakunnalla ja aika lähellä perhettä, mutta mun on tosiaan saatava happea ja lähdettävä vähän kauemmas. Jos tää on väärä ratkaisu niin pääseehän sieltä takasin tännepäin. En mä kuitenkaan vankilaan mene. Ha ! :D Kerron täällä myös pikku hiljaa kuulumisia ja kaikkea sellasta mitä tässä tapahtuu. Mikäli siis kiinnostaa lukea tän naikkosen tulevaa, hämmentävää uutta elämänvaihetta niin tätä kannattaa alkaa seurailee. :D Nyt tosin oon vähän aikaa epäaktiivinen ja aktiivinen eli siltä väliltä, mutta muutto on aina oma prosessi. Hahaha :D

Eilen lähti vanha sänky joten oon nukkunut patjalla jonka saa taiteltua neliöks. Joo :D
Tänään ollu hyvä päivä. Stressin takia maanantaista tähän päivään masu on kiusannut ihan kummasti, mutta näin mun ystävää ja hän leikkas mulle OTSATUKAN ! Tää mun ystävä ei oo koulutukseltaan kampaaja joten tää oli aikasta riski leikkaa otsatukka. Halusin riskin, koska luotin jostain syystä siihen, että tulee hyvää jälkeä ja tykkään ite tosi tosi paljon. Otti myös hyvän kuvan. Kiitos hän ! <3 Muutenkin oli tosi hauskaa.

Sit oiski vuorossa taas kamojen kattomista. En kyllä jaksa enää tehä tänään joten huomenna torstaina käymään Maskussa ja iskälle ja sitten voi taas jatkaa niin, että perjantaina voi lähteä viemään ekoja tavaroita. Tietäiski mitkä kamat lastaa siihen autoon. Sen näkee sitten ! :D



IKÄVÄ ON SUURIN MAHDOLLINEN

Heips !

Tästä nyt on mennyt hetki ennen, kuin taas kirjotan. Tälläkin hetkellä on oikeastaan vaikeaa. Mistä edes alottaa..

Tää asia ei sitten olekkaan mikään iloinen aihe.  Yritin monta kertaa kirjottaa tätä. Nyt ehkä kirjotan saadakseni vähän purettua omaa oloa. Tätä on erittäin vaikea kirjoittaa enkä tiennyt edes onko tämä tarpeellista. Haluanko edes...kirjoitan silti. On ollut raskas viikko. Laitan tän nyt lyhyesti sillä videon jo kerkesin aiheesta tekemään omalle YouTube kanavalle.

Meidän pieni, ihana, rakas hauva vauva Tilda on nyt meidän suojelusenkelinä. Toukokuussa olisi ikää tullut 12v ja tää tuli meille todella todella shokkina. Selitän lyhyesti siis.

Pari päivää aiemmin Tilda oli pissinyt sohvalle pari kertaa. Tulihan sitä vaan ajateltua, että joko ei pieni kerinnyt edes nousta ja vahingossa tai, koska ikää on niin ei jotenkin sitten osannut. Noh...25.3 maanataina aamulla, kun äidin luokse menin äitiä hakemaan mun kanssa kauppaan niin ei Tilda tullutkaan mua ovelle vastaan. Ei kuulemma ollut tullut aamupalaakaan syömään. Ajateltiin sen menevän ohi...no eipä mennyt...Mun pikkuveli soitti mulle samana iltana, että voinko mennä Tildaa vahtimaan ja olemaan sen kanssa sillä itse oli lähdössä joksikin aikaa iskää auttamaan. Syy miksi sitten Tildaa ei uskaltanut jättää yksin oli se, että Tildan ääni rohisi todella omituisesti ja voimakkaasti.

Kun menin niille käymään niin yritin etsiä syytä asialle netistä. Yritin ajatella oisko vaikka yskää tai jotain muuta... ohimenevää... Löysin sitten ohjeen jossa kehotettiin tekemään höyryhengitystä ja HETI juoksin suihkun laittamaan päälle,  vesi kuumalle, vesi valumaan seinää vasten ja odotin sen höyrystävän kylpyhuonetta. Tildan kanssa ei siis menty suihkuun vaan suihkun vieressä lattialla vaan istuskelemassa ja toivomassa tämän auttavan. Oltiin 5min ja Tilda kyllä tietty läähätti, mutten kuullut rohinaa. Olin iloinen ja ajattelin että auttoi. 5 minuuttia myöhemmin Tildan olo ihan samanlainen. Aloin olemaan jo toivoton, kun en pientä osannut auttaa. Ulkonakin kokeilimme, mutta ei koiralla ollut fiilistä mihinkään. Äidille viestiä. Käskin soittamaan iltavuoron jälkeen heti ja kun vihdoin sen puhelun sain niin sanoin, että nyt Tilda on pakko viedä eläinlääkäriin. Oli suurinosa, melkein kaikki mennyt kiinni, mutta 18min matkan päässä oli yksi. ÄKKIÄ SINNE !

Siellä oli jo joku ennen meitä, mutta saatiin Tildalle laite jolla annettiin happea. En edes tiedä mitä kello oli, kun päästiin sisälle. Väsytti ihan hirveesti, mutta Tildan takia jaksoin. Tilda yritti niin reippaasti. Oli niin reipas pieni koko ajan. Kyllähän se eläinlääkäri kyseli ja pyöri ja katseli Tildaa. Sitten otti..ultralaitteen... Päässä pyöri... tietenkin oon kattonut niitä kaikkia eläinlääkäri ohjelmia. Sillä se sitten tutki. Mulla kostu kyynelkanavat, kun aloin näkemään sillä laitteella jotain outoa. En mä tietenkään tienny mitä se tarkotti. Odotin ja odotin...kunnes se lääkäri sanoin kasvain.. Alkoi tulla kyyneleitä...Yritin Tildan takia pysyä rauhallisena. Koko ajan kerroin Tildalle kuinka ihanan reipas se on. Niin reipas ja hyvä tyttö !

Sieltä se sitten tuli... Kuultiin, että sieltä löytyi pernakasvain joka oli 8-10cm ja levinnyt keuhkoihin.
Kauaa ei mitään mietitty, kun päätös oli tehtävä ja tehty. Tilda on päästettävä pois kivuista pian.

Tilda haudattiin 26.3.2019


RAKASTAN edelleen tuota pientä ihanaa koiraa ! <3
 Ei sanoin voi kuvailla ikävää joka edelleen ja aina pyörii. On menny reilu 4 kuukautta ja itken edelleen. Mun on vaikee puhua tietyistä asioista ilman , että itkettää tai itken. On ollut myös tärkeää perheen kanssa puhua asiasta ja muistella yhdessä niitä hetki tuon rakkaan pienoisen kanssa.


On myös toinen asia jonka kuulin sitten viikko tämän jälkeen...SIIS VAIN VIIKKON PÄÄSTÄ TÄSTÄ....en edelleenkään osaa sanoa kuinka raskas mun kevät oli ja tähän asti kesänkin aikana on ollut. Nimittäin myös mun psykologi menehtyi.. En tietenkään koskaan saa selville miksi. Arvailla voin. Psykologin tarkkaa ikää en tiedä mutta paljon alle 40v.. Itkin todella paljon sinäkin iltana.. Voisin sanoa todellakin, että tämä psykologi oli kultaa. Ei ollut mikään ihme täti joka sanoo koko ajan "ymmärrän,ymmärrän.." eikä loppupeleissä tajuaisi mitään. Ei ei...tämä psykologi osasi sanoa oikeat sanat. Tietenkin hänelle tuli niitä peruutuksia paljon, mutta nyt voin vaan arvailla miksi..liittyikö menehtymiseen vai mitä tapahtui...Mutta se nainen oikeasti ymmärsi ja auttoi mua 3 vuotta.
Kiitos hänelle siitä ! <3

Levätkää rauhassa paras psykologi ikinä ! Ja meidän ihanalle, ihan parhaalle rakkaalle Tildalle joka jaksoi todellakin olla se ihanin ja rakastavin koira mitä tiedän ! <3

Kirppistelyä Ja Kärsimättömyyttä !

Hellureii ! :)

Mä oon varmaan maailman kärsimättömin ihminen. Ei siis yllättäisi mua ollenkaan.  :D

Vietiin viimein kirppikselle vaatteita ja muuta turhaa jotka ikinä nyt sitten voisi mennä siellä. Noh..me äidin kanssa tosiaan vietiin ne tiistai iltapäivänä ja siis menin heti kattomaan onko yksikään mennyt. Ihmettelin sillä saman päivän aikana mun juttuja oli mennyt kaksi ja niistä oli tullut 2,50€.
Tämäkin hyvä asia, että edes jotain, mutta....se ei riittänyt. Keskiviikkona tuijotin koko päivän olisko mennyt ja taisi mennä yksi tuote. Tähän mennessä kasassa on 6€. Hyvä, etten alkanut huutamaan. Hhaahah :D Halusin vaan kaiken menevän H E T I ! :D Oon itekseni vaan puuskuttanut, kun tuntuu olevan niin hidasta hommaa. :D Pelkään tosin myös tappiota, mutta siinä vaiheessa keksitään jokin muu keino saada noi jutut myytyä. Tulisi edes vähä takaisin. Tuolla nimittäin 14pv on 55€ ja puoliksi maksettuna 27,50€ kummaltakin. Onhan sekin jo jonkin verran iso summa. Päätettiin kuitenkin yrittää. :)

Mä vein ison kassillisen vaatteita ja vielä olisi lisää. Oon semmonen himohamstraaja, että sitä turhaa täällä todellakin on. Vielä on yksi pienempi pussillinen, mutta katotaan nyt mahtuuko sinne, koska ensimmäisetkin ois hyvä mennä. Tai sitten vaihtelen niitä mitä jätän ja mitä vien kotiin takaisin. Yritän olla menemättä ja kyttäämättä sitä myynnin seurantaa, mutta oon niin super KÄRSIMÄTÖN.
Eihän ne ookkaan ollut kun kokonaiset 2 päivää. HAHAHA ! :D Tää perjantai on kolmas. Voi hyvää päivää. Voisin ehkä mahdollisesti hiukan rauhoittua? :D

Ps. Muistakaahan hymyillä ! ❤️

Onnistumisista saa voimaa !

Heips ! :)

Oon yrittänyt aloittaa tätä ja nyt varmaan onnistuu. 😂 Ja siihen aiheeseen sitten päästäänki. Onnistumisia. 😊

Onnistumiset ja epäonnistumiset on osa elämää. Niillä päästään eteenpäin ja kaikesta oppii uutta. Epäonnistumisia ihminen osaa luetella itselleen miljoona sekunnissa. Keksiä omasta päästä aivan turhia juttuja. Ihmisen mieli on niin kummallinen. 🤨 Onnistuminen on nyt se aihe. Ihminen harvoin kertoo itselleen ääneen missä on onnistunut tai ylipäätään kehuu itseään. Se on harmi. Onhan se tietysti taas helpommin sanottu, kun tehty.

Nyt nää pari kuukautta on mennyt ihan hyvin. Oon onnistunut tekemään paljon kaikkea mitä en olisi edes reilu vuosi sitten jaksanut fyysisesti enkä henkisesti. Teen enemmän ruokaa itse, käyn kävelyillä. Tosin ne kävelyt on aikalailla tässä todella lähellä kotia. Viime lauantaina pystyin tekemään 5km kävelyn. Pokemonien perässä hyörien, mutta matka oli henkisesti raskas ja maha stressasi. Jaksoin sen silti. Pikku hiljaa nää lenkit pitenee.

Oon myös pitänyt tammikuusta lähtien unirytmiä. Meen klo22-00.30 välisenä aikana nukkumaan ja herään herätyskelloon klo8-9 aikaan. Ja tän kanssa oon pysynyt tosi hyvin. Viikonloppuisin tulee yhtenä yönä välillä valvottua pidempään, mutta viikolla se rytmi on mulle tärkeä. Pidettyäni tätä oon myös jaksanut käydä lenkillä ja kävellä sen 48min sinne päivätoimintaan. Tosin oon kävellyt sinne vain muutaman kerran. Se lähteminen on edelleen vaikeeta, mutta se onnistuminen on parasta. Eilen sitten saatiin äidin kanssa vietyä vihdoin kirpputorille vaatteita. Vihdooin! Ja oon viikon aikana kattonut oikeesti rankalla kädellä pois mitä en todellakaan käyty ja tarvitse. Toivottavasti saadaan molemmat myytyy niitä tai siis, että niitä ostetaan tän 14 päivän aikana. 😄

Pienistä onnistumisista kannattaa olla iloinen. Siitä saa voimaa jatkaa.

Ps. Muistakaahan hymyillä ! ❤️



YSTÄVÄNPÄIVÄ ! ❤️

Heippatirallaaa ! 😊

On sitten Ystävänpäivä. Hmm...ihana ajatus tietenkin ja ystäviä pitää muistaa.

Mun mielestä ystävänpäivä pitäis olla aina. Varsinkin, kun olet ystäväsi seurassa ja vietätte aikaa niin sehän on aina aivan kuten ystävänpäivä. Huomioidaan toista, pidetään hauskaa, jutellaan ja nauretaan. Ja mun ystävät on oikeesti niitä jotka tähän päivään asti on pysynyt mun tukena. Läpi tän kaiken mahdollisen mitä mulla on ollut. Muutama ihana on jaksanut nääkin mitä mun masun kanssa oon joutunu taiteilee ja joutunut tyhmästi perumaan. Jaksanut olla kärsivällinen silloin ja myös, jos on ollut kausia milloin en sitä viestiä ole laittanut paljoa.

Ollaan naurettu ja kiukuttu yhdessä. Ystävälle voi puhua kaikesta. Tunteilla sen mitä tarvitsee. Mulla on aivan mahtavat muutamat hyvät tosi ystävät. Korvaamattomat ihmiset. ❤️ Toivon, ettei kukaan näistä katoa mun elämästä koskaan.❤️

Sain tänään ihanalta ystävältä ihania kukkia. ❤️ Itse en oikein osaa antaa näinä päivinä mitään erikoista tai oikein mitään, mutta voin antaa aikaa mikäli se on mahdollista. Ja omaa hyvää seuraani.😄

Olen super mega kiitollinen heille ! En voi muutenkaan koskaan tarpeeksi kiittää.
Kiitos silti heille mega super paljon ! ❤️

Vaalikaa ystäviä❤️

Ps. Muistakaahan hymyillä! ❤️

JA SITTEN!...😄

Heipparallaa!🙈

Mä oon joskus todella sekaisin näiden ihanien ajatuksieni kanssa. Tosin se ei yllätä ei yhtään. 😄  Tiistai päivä ei nyt mennyt ihan niin kuvitellulla tavalla.  "Yllätys" tämäkin...😎

Ajatuksena ja pikaisena versio mun päivän piti mennä näin:

1. Tokmannille klo9

2. Psykologille klo9.30 jonne myös etsivä nuorisotyöntekijä tulee klo10 tekemään meidän kanssa arviota jatkosta.

3. Keskustaan moikkaamaan ihmistä kanssa 😄❤️

4. Kummitädin kanssa Kulmakonditorioon ja sieltä kotiin.

No ei mennyt ihan noin. Eikä tossa järjestyksessä. Mun herätykset oli klo7.50, klo8 ja klo8.10. Ekan herätyksen jälkeen olin hetken, että mikä maa, mikä valuutta, mutta sitten ajattelin ottaa seuraavan herätyksen pois ja hypätä suoraan viimeiseen. No...laitoin kännykän lähemmäs, ettei mee herätys ohi ja ummistin silmät JA SITTEN !....😄😄 Sillon just, kun oon uudelleen nukahtamassa niin kuuluu kamala viestiääni. TEKSTIVIESTI. Se tulee aina siihen kellonaikaan (eli aikasin),kun joku muistuttaa jostain tai peruu jotain. Ja pomppasin super nopeesti istumaan sängylle lukemaan. JA kihisin kiukusta..mun psykogi aika jälleen peruuntui😶😶😶 Oli mulla viime kuussa, mutta sitä ennen olikin yli 2kk tauko näköjään..Murr...

En haluaisi olla negatiivinen...ärsytti silti.
Eipä siinä sitten muuta, kuin viestiä etsivä nuorisotyöntekijälle. Onneksi hänen kanssaan ei aika peruuntunut vaan sanoi voivansa tulla mun luokse klo10. 🤔 Ajattelin sen olevan hyvä idea ja aloin laittamaan kotia siihen kuntoon, että tänne mahtuisi sisään. 😄 Siinä sitten päätettiin tapaamisen aikana se mitä tulee tapahtumaa.

Eli nyt vielä jatkan päivätoiminnassa käymistä aina olon salliessa ja samalla tässä aletaa tekemään operaatiota jossa vissiinkin pitää tehdä jokin suunnitelma ja jutella vielä joidenkin ihmisten kanssa ja semmosta. Sen jälkeen eli vasta tosin viikkojen päästä mä jossain vaiheessa aloitan työkuntoutus hommelissa. Ja se miksi sanon hommeli niin syy on se, etten sen oikeaa nimeä vieläkään muista. 😂😂 Kerron siitä tarkemmin sitten, kun tiedän enemmän tuosta itsekin. Sentään asiat alkaa rullaamaan eteenpäin ja siitä mä olen erittäin tyytyväinen ja iloinen. ☺️

Tapaamisen jälkeen odotin klo13 asti jolloin mun kummitäti tuli hakemaan ja tosiaan mentiin kahvilaan vähän juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Ei oltu nähtyp piiiiiitkään aikaan. Tuntui vähän hassulta ja oudolta, mutta samaan aikaan olin kyllä iloinen. Sitten siitä keskustasta kävelin moikkaamaan ihmistä😄😜 Ja äidin kyydillä kaupan kautta kotiin. Loppupäivä kotona. 😄

Että semmoinen päivä mulla. Tunteiden vuoristorataa oikeastaan. 😄

PS .Muistakaahan hymyillä !❤️


Vallotan sängyn !

Heih!

Kauaa ei mennyt edellisestä päivityksestä. Oon huomannut monella olevan tätä samaa oloa. Nyt, kun kirjotan niin on tietty sunnuntai ja maanantai välinen yö klo3.

Päivällä oon saanu kiinteätä ruokaa alas vähän ja olo on ihan okei. Mieleltäni voisin jo hyppiä seinille. Ehkä vähän oikeastaan haluaisinkin. Nimittäin äidin ruoan tuonnin jälkeen kukaan ei oo voinut tulla katsomaan ja moikkaamaan. Paitsi TÄNÄÄN! Oon niin ilonen, että tuli. Edes hetkeksi. Koska en mä enää ole sillä lailla kipeä. Ainoa  mun ongelma on enää mun jalat ja pää. Plöh ! Kun kävelee niin huippaa ja jalat vielä voimattomat. Mikäpä ihme tuokaan. Kaiken sen jälkeen. Menis siinä voimat keltä tahansa joksikin aikaa, vaikkei muuten kipeä enää olisikaan. 😶

Väsyttää mua kyllä. Jostain syystä alkoi tuntumaan kurkussa ja pelkään nukahtaa. Mutta enköhän kohta. Pyörin sängyssä ja valloitan tätä. Oon oikeesti ollu varmaan kaikissa ihme asennoissa tässä pyöriessäni.😂 Mikään ei oo tuntunut hyvältä😄😄😄😄 Toivottavasti pian tää levottomuus alkaa olee iso väsy😄😄

Herätessä ajattelin ottaa ihan rauhassa. Katson oloa ja meen sen mukaan. Tosin äidillä oli synttärit ja oisi niitä kiva vähän käydä jossain viettämässä ja muutenkin juttelemassa. Mutta olon mukaan. Eikä se äiti siitä suutu, jos tällä kertaa ja tämän takia viivästyy. Hurjaa miten hänkin näki miten kamalassa kunnossa olin. Hyyyh 😶
Olotilan näkee sitten herätessä. NIIIN ja päivällä tulee ystävä jolla myös oli synttärit niin käymään. Ei mun tarvi mihkään lähteä, kun ilmoitti tänne tulevansa. 😄 Ei tarvitse miettiä joutuuko menoa perumaan 😶 Toivottavasti nyt kaikki menis hyvin herättyä. Pitää sitä ensin kyllä nukkuakin. Tää nimittäin on niin levotonta tää sängyn valtaaminen.😄

Mukavaa alkavaa viikkoa!❤️❤️

PS. Muistakaahan hymyillä! 🧡

Yö...aivan tuskaa...(ÄLÄ LUE JOS SYÖT)

Heipsan! 😎

En edes uskalla sanoa miten kamala olo mulla on ollut. Keskiviikkona oli tosi hyvä olo ja kaikki meni hyvin. Kävin äidin ja Tildan kanssa kävelyllä, sain siivottua ja pestyä pyykkiä ja kaikki meni siis hyvin. KUNNES tuli ilta...yö....aivan tuskaaaaa....

Alkoi tuntua pahaa oloa masussa ja kurkussa. Oon nää pari viikkoa ajatellut niin paljon, että luulin tämän johtuneen siis liiasta ajattelusta. Avasin ikkunan ja haukkasin vähän happea, muttei auttanut. Oli vaikea hengittää ja oksettava olo vain jatkui. Päätin mennä vessan puolelle. Odotin jonkin aikaa ja oksensin sitten ihan kunnolla. Luulin edelleen johtuvan pelkästä henkisestä pahasta olosta. Noh...meni siihen sitten koko yö pelkkkään oksenteluun. Myös koko torstai päivä oli kamalaa. Mitään en syönyt en jaksanut mitään, oksetti, ihan voimaton ja sekaisin. Mahakin sekosi ja alettiin jo epäilemään Noro-virusta. Loppupeleissähän en oo varma kumpaa tää on ollut. Oksennustautia ja Noro-virusta on nyt hurjasti liikkeellä. Muistan itse viimeksi olleeni tässä olotilassa ihan pienenä kakarana. Voin väärässäkin olla, mutta kuitenkin.

Koko tän aikana itketti melkein koko ajan ja halusin vaan rauhan siitä olosta. Kamalaa, kamalaa, kamalaa. Ei sitä sanoin voi edes kuvailla.

Perjantai meni vähän paremmin. Sain jopa vihdoin kunnolla nukuttua. Tai siis otin ennen nukkumista särkylääkkeen pääkipuun. Pää oli niin valtavan kipeä ollut koko torstain, että huh huh. En vain voinut oikein ottaa lääkettä, koska pelkäsin sen tulevan ylös. Sain sen otettua ja tuli oksennus, mutta onneksi lääke pysyi sisällä ja sain nukuttua sen torstai-perjantai yön hyvin. Enkä sen jälkeen enää ole oksennellut.  Vatsassa tosin tuntui ja enemmän se kaiken veden juonnin jälkeen ja juoksutti ihan muusta syystä vessassa. Oli ihanaa, kun ei oksettanut. Röyhtäytti sitäkin enemmän. Nieleminen sattui. Äidin tuomaa Lidlin pika riisipuuroa sain syötyä puolet. Se vähän harmittaa. Nälkä oli, muttei kuitenkaan mennyt alas. Kurkussa nimittäin tuntui, että olisi raastettu jollain sisältä päin. 🧐 Pääkipuun jouduin ottamaan uuden lääkkeen.

Nyt on lauantai ja todella toivon tämän pikku hiljaa jo menevän ohi. Nukuin ihan hyvin. Näytän pian jo ihmiseltä. :D Viikonloppu lepoa. Eilen kävin kerran suihkussa ja tänään uudestaan. Muuten vain pelkkää lepoa, että varmasti paranen. 😋

Tiedän, ettei tää oo mikään lempiaihe kellekään, mutta tätä tää nyt on ollut. Muistakaa pestä niitä käsiä aina, kun tuutte ulkoa yms. Tosin eipä se aina mitään estä, mutta silti. En halua kenellekkään tätä oloa.

Ps. Muistakaahan hymyillä ❤️

Jokainen päivä on elämisen arvoinen !

Hellureii ! :)

Mulla oli idea mistä oisin halunnut kirjottaa. Mietin sitä koko viikon. Tai siis mietin mikähän se oli. Hahah koska en saa sitä mitenkään enää mieleeni. Päätin kuitenkin kertoo mun fiiliksiä nyt parilta päivältä.

On nyt 7 vuotta isommasta mulle ei todellakaan kivasta tapahtuneesta. Syy miksi en tätä vieläkään halua enempää avaa on se, etten halua. Nyt joidenkin mielestä on varmaan tyhmää ylipäätään edes puhua mistään ahdistuksesta mitä koen, koska eivät tiedä. Tää on mun blogi ja kirjotan miten haluan ja kerron ne mitkä on ne mitkä haluan kertoa. Jooo kaikki älys. Se asia ei oo mikään pieni asia kuitenkaan ja vaikuttaa tosiaan mun jokapäiväiseen elämään. Syy myös sille miksi olen sairaslomalla enkä mennyt töihin tai ole päässyt jatkamaan muuhun koulutukseen. Se asia kuitenkin vaivaa enemmän ja enemmän mitä lähemmäs mennään tapahtuneen ns. vuosipäivää. Viime viikko ja viikonloppu olivat mulle pahimpia. Mun vatsa sekoili lähes koko ajan ja stressasi jokaista pikku asiaa ja tuntui, etten haluais nähdä enkä puhua kellekään. Suurinosa ihmisistä edelleen pelotti ja ahdisti. Edelleen tarkotan, että 7 vuotta on pitkä aika, muttei poista kaikkea.

Ollaan monesti puhuttu psykologin kanssa miten oon päässy hyvin jaloilleni, käyn ulkona, pajalla ja otan ihmisiin enemmän kontaktia. Oon halukas jatkamaan elämää enkä luovuta. Yritän sentään enkä jää enää makaamaan, vaikka siltä tuntuisi. Nykyään jopa unirytmikin parempi. Ollu melki koko kuukauden nyt niin, että klo00-01 meen nukkumaan ja klo8-9 välissä herään. Nyt fiilis on oikeestaan tosi hajamielinen ja sekava. Ruoka ei edes oo maistunu. Edes herkut ei oo pitkään aikaan maistunut. Oon siis pitäny lauantait herkkupäivinä. Että vähäsen. Ei maistu ei. Siis hyvähän se perjaatteessa on, mutta en yleensä sano herkuille tai ruualle ei. HHAHAH 😁

Tää on toistunut monta kertaa, että tiiän mitä tää aina on. Jokaisen vuoden alussa sen tapahtuneen jälkeen sama juttu. Viikonloppuna oli kyllä tekemistä. Sen enempää en kyllä kerro, mutta pieniä ahdistuskohtauksia tuli. Ei tuntunu katoovan millään. Aina, kun nauroin paljon niin tuntu heti sen olevan väärin. Että en sais nauraa. Tosin tää on semmonen asia mikä myös vaivaa mua lähes joka päivä.

Joo en tiedä mihin suuntaan tää teksti on menossa edes. 😄 Kai sitä vaan teki mieli kirjottaa. Mun nää tän hetkiset kuulumiset. Mutta mulla on oikeastaan,  jos mietitään niin kaikki hyvin. Muutama iso tuki ympärillä, oma koti ja terve. Tai mikäli ei oteta tätä mun masua huomioon. 😅 Muuten aika terve. Eli niin. Vaikka välillä se on super vaikeaa kertoa itselleen. Välillä taas vaikea kertoa ihmisille kuinka on niin paha olla. Varsinkin näinä aikoina. Sitä vaan yrittää hymyillä ja kertoa, että kaikki on hyvin vaikka sisäiesti välillä itkee. Päivä kerrallaan. Niinhän se väkisinkin menee. :)

Tässä ei tekstissä ei välttämättä ollut mitään järkeä. Kiitos jos jaksoit lukea loppuun ❤️

Ps. Jokainen päivä on elämisen arvoinen! Muistakaahan hymyillä ! ❤️

Ihmispelko

Hellureii ! :)

Jännää miten 8.7.2018 olin päivittänyt Instagram tililleni missä olin ylpeä itsestäni, että vihdoin pääsin kävelemään 3-4km lenkin PÄIVÄLLÄ. Nyt se sitten on mulle melkein normaalia. Jos täällä lähellä olisi heti parempi paikka mihin voi mennä kävelemään suoraan melkein, kun ovesta pääsee niin tietenkin olisi parempi. Harvoin teen sitä 3-4km, mutta yritän päästä ulos joka päivä tekemään edes 2km pituisen matkan. Innostuin kävelemiseen taas uudestaan. Vaikka tietty se alkoi tyhmästi yölenkeillä.


Mulla on edelleen ihmispelko ja aina vastaantulijankin nähdessä menen johkin ihme tilaan. Jännittää ihan hirmusesti. Ehkä voisi luulla jo tän kaiken oleman mulle ok, muttei ole. Siksi menin yöllä, kunnes keskusteltuani erään ihana ihmisen kanssa...tajusin, etten mä jokaista yötä voi valvoa. Ei se oo mitenkään terveellistä. Puhuttiin asiaa ja päätin alkaa kokeilemaan päivällä. Sehän se mun päälle ja vatsalle oli tuskaa. Enkä osannut ajatella normaalisti vaan tärisin. Yöllä oli helpompaa, koska ihmisiä tuli todella vähän. Ehkä yksi tai kaksi. Jos edes sitäkään. Päivällä näin ihmisiä heti ovesta ulos mentäessä. Aina teki mieli kääntyä takaisin. Syy miksi en kääntynyt oli se, että latasin kännykkään sellaisen sovelluksen, kun Sportstracker. Siihen tulee kilometrit, matkan pituus, näkee minkä reitin menin ja miten se nyt on se kävelyn nopeuden(?). No, mutta kuitenkin. Halusin siihen niitä kilometrejä ja sen miten se hienosti tosi tarkasti näyttää reitin kartalla automaattisesti niin...No kunhan siis tykkäsin siitä ja halusin vaan lisää niitä. Sitten alkoi kilometrit kiinnostaa enemmän ja enemmän. Pelasin mä siinä välillä sitä Pokemon Go peliä. Se auttoi saamaan ajatukset muualle.

Yksin mennessä se kaikki tuntui yhtä aikaa pelottavasta ja jännältä. Samaan aikaa kuitenkin sain omaa aikaa ja loppupeleissä tajusin sen olevan kivaa. Ei ketään pälättämässä vieressä. 😆 Tottakai mun kanssa saa lähteä ton 2km tekemään en mä sitä tarkota. Se vaan oli jostain syystä nyt aluksi helpompaa. En siltikä jätä yksin kävelyä. 😝 Ihmispelko on edelleen. Sen näkee kyllä. Mä alan automaattisesti ottamaan kännykkää lähelle. Jos se on taskussa niin kaivan sen ja laitan valmiusasemiin. Ihan siltä varalta, jos käy jotain. En tiedä auttaako se mihinkään, mutta teen sen silti.

Ihmispelko vaivaa myös niin, että keskustaan tai muualle kotiseudun alueelta pois en osaa lähteä. Mun päässä alkaa tuntua oudolta ja tunnen olevani jumissa, jos yritän. Oon silti sitä mieltä, ettei saa luovuttaa. En todellakaan luovuta ! Oon mä päässytkin lähtemään ja joskus se onnistuu. Silloin oon ylpee itsestäni. Mutta uudelleen esimerkiksi viikonkaan sisällä se ei välttämättä onnistu. Iloitsen silti niistä pienistäkin jutuista. Eli teen aina sen tietyn 2km kävelylenkin tässä kodin lähellä. Niin monta kertaa viikossa, kun siltä tuntuu ja sitten pikku hiljaa pidemmälle. Ei saa kiirehtiä sillä pää voi äkkiä mennä sekaisin liian nopeista jutuista. 😶😋

Ps. Muistakaahan hymyillä ! ❤️

Uimahalli ja vanhusjengi !

Hellureii ! :)

Oon ollut viimeaikoina ihan kummallinen. Teen juttuja mitkä on monta monta vuotta mua pelottanut. Esimerkiksi tänään. Mutta alotetaan ihan eilisestä illasta.

Eilen illalla aloin jostain kumman syystä miettimään uimista. En tiedä miestä se tuli mieleen, mutta siinä sohvalla makoillessa tuli mieleen, että haluan uimaan. Oon siis halunnut jo pitkään. Kesällä tietenkin pääsin, mutta nyt talvella ainoa vaihtoehto on uimahalli. Ei avanto :D Oon yrittänyt syksystä asti saada jonkun mun mukaan sinne. Yksin en uskaltaisi. Tai niin sanoin tähän päivään asti. Moni sanonut, ettei oikein haluaisi uimahalliin  joten tää ajatus on jäänyt. Eilen se tuli mieleen taas ja mietin pitäisikö mun lähteä sitten yksin. Pitäisi vissiin jos kukaan muu ei ole tulossa mun mukaan. Ajattelin haluavani myös vielä odottaa. Ajatus kuitenkaan ei lähtenyt päästä vaan voimistu, kunnes päätin, että klo6 uimahallin avautuessa mä menen sinne. Mietin myös nukkumaan menoa. Tietenkin. Ei silti tullut uni jännityksen takia. Valvoin siis koko yön. Hyh. Klo4.16 tosin olin jo ulkona matkalla. Siiiiiis mietin edelleen miksi ihmeessä. Mun luota uimahallille menee 10-15min ja lähin 1h 45min aiemmin. Oon super kummallinen. :D

Koitin kiertää ja pelata sitä Pokemon Go peliä. Loppupeleissä tein reilu tunnin lenkin ja olin klo05:30 siellä uimahallin pihassa. Ajattelin olevani päästäni sekasin. :D Onneksi sinne tuli sitten kunnon vanhusjengi. Juttelin niiden kanssa, kun alkoivat mulle puhua. Mukavaa porukkaa. Niillä on kuulemma aina semmoinen todella iso porukka ketkä käy siellä. :D Hassuja ! <3

Ostin sen rannekkeen ja menin pukkariin ja jännitti tosi paljon. En edes jaksa muistaa milloin viimeksi kävin siellä. Ihmispelko on ollut niin pitkään. :( No nyt tässä vaiheessa siis olin siellä ja ihan normaalit jutut ja päässäni uimapuku päällä ajattelin "Tää on iso askel eteenpäin". Hämmentelin hetken ja tallustelin porehommeleille. Siellä oikeasti tajusin olevani yksin. Ilman kaveria siis. Silti olin iloinen ja nautin lievästä jännityksestä huolimatta. Olin jonkun puolisen tuntia siinä ja halusin siirtyä kunnolla uimaan. Edes lillumaan. Vanhusjengi oli vallannut ihan isoimman altaa joten menin sitten nuorten altaalle. Sinnehän mä vielä kuulun. :D Syvimmillään se oli niin, että leukaan asti oli vettä eli tosi hyvin pystyin uimaan. Oon mini ihminen :D Siellä uin sitä ympäri ja edes takas. Sitäkin puolisen tuntia. Välillä vaan menin x asentoon ja nautin. Allas oli vaan mun käytössä sillon. Se oli oikeestaan tosi hyvä juttu. Ei tarvinnut miettiä kenen tiellä oon seuraavaksi. :D Eikä tää nauttiminen edes vielä loppunut. Lähdin tunnin jälkeen jo pois, koska ekaksi kerraksi ihan hyvä ja sain lopulta myös kyydin kotiin. :D MUTTA SIIS menin sinne suihkutilaan miettien, etten oikein taaskaan tykkäisiä liiasta porukasta. Noh loppupeleissä saunassakin sain 15-20min olla ihan yksin. NAUTIN!

Sitten puin, hain kahviosta juotavaa. Juomapullo jäi kotiin ja sitten odotin äitiä. Pelasti oman yövuoron jälkeen lapsensa :D Kiitän ! :D <3 Jalat mulla oli muussia. :D Tässä oli paljon ajateltavaa itelle, mutta oon koko päivän halunnut huutaa kaikille "MÄ OLEN YLPEÄ ITSESTÄNI!" :D

Ps. Muistakaahan hymyillä ! ❤️

Niiiin hyvä olo !

Hellureii ! 🙂

Lälläslää ei menny kuukautta uuteen. 😂
Mutta siis mulla on todella hyvä fiilis. Kerrankin mun tiistai onnistui. Yleensä mulle aina tiistaisin käy jotain ja onhan tässä aikaa käydäkin. Nyt kuitenkin mega hyvä olo.

Heräsin klo8:45 herätyskelloon ja makoilin ehkä noin tunnin, kunnes söin aamupalan. Tämä on oikeesti monelle ihan normaali asia, mutta mun vatsan takia en oikein aina aamuisin voi syödä. Varsinkaan, jos oon jonnekin lähdössä. Tänää meni kaikki tosi hyvin ja pääsin normaalisti Psykologille.

Ennen sinne menoa olin ulkona 43min lenkillä. Tietty siinä pysähdyin vähän pokemonia pelaamaan, mutta olin silti ulkona aika pitkään ennen psykologin aikaa joka sitten oli klo14.  Ja sielläkin kaikki meni hyvin. En vaan tajua miksi jännitän aivan hirveesti joka kerta sinne mennessä. Onko se matka vatsan takia? Onko se sitä, että siellä käsitellään niin paljon? Kaikkea kerralla? No ainakin loppupeleissä kaikki meni hyvin. Oli tosi raikas olo lenkin ansiosta. 😋

Sen käynnin jälkeen päätin vielä lähteä suoraan uudelle lenkille. Tällä kertaa en paljon pokemonia edes pelannut vaan kävelin vaan. Olin tosin myös puhelimessa ja siksi se olikin helpompaa tehdä paaaljon pidempi lenkki. Tai no...normaalisti tulisin suoraan kotiin ja linnoittautuisin tänne eli siihen nähden paljon pidempi. 😂 2,5km kävelin kotiin ja myös paikoista joista en yleensä tykkää mennä. Puol vuotta taaksepäin ei olisi tullut mieleenkään mennä niistä. Nyt menin ja olen ylpeä itsestäni. 🙂

Lopuksi tulin kotiin. Join vettä, odotin tunnin verran, kunnes eräs nainen haki takin jonka päätin myös antaa pois. ☺️ Sitten söin ja kirjoitin tätä. Katoin vielä vähän Youtubea ja lähdin muualle yöksi. :D Siinäpä mun päivä. Oon ollu hyvällä tuulella ja se on erittäin positiivista ☺️

Tämmöstä tänään 😂

Ps. Muistakaahan hymyillä❤️

Hyvä kiertää !

Hellureii ! :)

Joulu meni ihan hyvin. Myös uusi vuosi on alkanut hyvin. 2019 ! No huh huh ! :D Mihin 2018 hävis? Tuntu menevän vauhdilla. :O Uusia tuulia kohti. Mun sairasloma loppu enkä oo varma jatketaanko sitä sairaseläke hommelia vai onko uusi suunnitelma. En oo 2,5kk voinut käydä psykologilla, koska psykologi vissiin on ollut kipee tai jotain eikä sitten oo saanu mulle aikaa nopeemmin. JA siksi mulla ei oo ollu myöskään lääkäri aikaa eli ei olla voitu kunnolla mistään jutella. Tai tästä mun jatkosta. Vähän kyllä ärsyttää ja stressaa. Joulun jälkeen halusin vaan rauhottua ja olla vaan. Stressii ois ollut muuten ihan liikaa. Nyt kuitenkin uudet tuulet. Lähinnä eteenpäin :D

Eilen ja tänään oon touhunnut mun asunnon kimpussa. Oon oikeesti kattonut kaikki mahdolliset turhat jutut pois täältä. Mä oon se jota voi tosiaan hamstraajaksi sanoa. Onneksi ympärillä on ihmisiä jotka saa NYKYÄÄN mun päähän jotain järkee. Ettei kannata kaikkee pitää. Tänään lähtenyt jo yksi paita. Nainen oli todella iloinen. Kysyi tarvitsenko mä jotain, mutta piti se kyllä myöntää, etten tarvitsen yhtään mitään. Kysyi vielä mun jalan kokoa ja lupasi tehdä mulle villasukat. Enhän mä oikeasti tarvitsisi yhtään mitään takaisin, mutta kerta haluaa niin mikäs siinä. Kilttiä ❤️

Nyt mulla on jäljellä vain 2 paitaa ja takki mitkä ei oo vielä mihinkään menossa. Tai nää on niitä mitä mä annan eteenpäin. :)

Sitten on yksi kassi niitä mitkä myyn. Vähän harjoittelen tota facebook kirppis hommaa. Jos se alkaa rullaa niin ehkä uskalla enemmänkin siellä sitten, mutta meen vähä sillee pienesti. Ihana saada pois ne tuolta. Ei tosiaan sitä kirppis pöytää olla vieläkään varattu niin teen tän ensin näin. ☺️ Haluan ne oikeesti pois tuolta. 😂 Vie mun vaatehuoneessa niin paljon tilaa, etten tiedä mihin siellä mahtuu. 🙄😄

Ei mulle mitään ihmeellistä oikeastaan kuulu. Kokkaillutkin uusia juttuja oon taas enemmän ite. Siitä kyllä oon aika ylpee. 😝

Ps. Muistakaahan hymyillä !💙

Joten kaikki hyvin taas !😄

Heips kukkuu! 😋 Kylläpäs on taas hyvä fiilis siitä, kun on saanut kokea jotain uutta. Tai ei tää niin uutta uutta ollut. En vaan oo paljo...