Jokainen päivä on elämisen arvoinen !

Hellureii ! :)

Mulla oli idea mistä oisin halunnut kirjottaa. Mietin sitä koko viikon. Tai siis mietin mikähän se oli. Hahah koska en saa sitä mitenkään enää mieleeni. Päätin kuitenkin kertoo mun fiiliksiä nyt parilta päivältä.

On nyt 7 vuotta isommasta mulle ei todellakaan kivasta tapahtuneesta. Syy miksi en tätä vieläkään halua enempää avaa on se, etten halua. Nyt joidenkin mielestä on varmaan tyhmää ylipäätään edes puhua mistään ahdistuksesta mitä koen, koska eivät tiedä. Tää on mun blogi ja kirjotan miten haluan ja kerron ne mitkä on ne mitkä haluan kertoa. Jooo kaikki älys. Se asia ei oo mikään pieni asia kuitenkaan ja vaikuttaa tosiaan mun jokapäiväiseen elämään. Syy myös sille miksi olen sairaslomalla enkä mennyt töihin tai ole päässyt jatkamaan muuhun koulutukseen. Se asia kuitenkin vaivaa enemmän ja enemmän mitä lähemmäs mennään tapahtuneen ns. vuosipäivää. Viime viikko ja viikonloppu olivat mulle pahimpia. Mun vatsa sekoili lähes koko ajan ja stressasi jokaista pikku asiaa ja tuntui, etten haluais nähdä enkä puhua kellekään. Suurinosa ihmisistä edelleen pelotti ja ahdisti. Edelleen tarkotan, että 7 vuotta on pitkä aika, muttei poista kaikkea.

Ollaan monesti puhuttu psykologin kanssa miten oon päässy hyvin jaloilleni, käyn ulkona, pajalla ja otan ihmisiin enemmän kontaktia. Oon halukas jatkamaan elämää enkä luovuta. Yritän sentään enkä jää enää makaamaan, vaikka siltä tuntuisi. Nykyään jopa unirytmikin parempi. Ollu melki koko kuukauden nyt niin, että klo00-01 meen nukkumaan ja klo8-9 välissä herään. Nyt fiilis on oikeestaan tosi hajamielinen ja sekava. Ruoka ei edes oo maistunu. Edes herkut ei oo pitkään aikaan maistunut. Oon siis pitäny lauantait herkkupäivinä. Että vähäsen. Ei maistu ei. Siis hyvähän se perjaatteessa on, mutta en yleensä sano herkuille tai ruualle ei. HHAHAH 😁

Tää on toistunut monta kertaa, että tiiän mitä tää aina on. Jokaisen vuoden alussa sen tapahtuneen jälkeen sama juttu. Viikonloppuna oli kyllä tekemistä. Sen enempää en kyllä kerro, mutta pieniä ahdistuskohtauksia tuli. Ei tuntunu katoovan millään. Aina, kun nauroin paljon niin tuntu heti sen olevan väärin. Että en sais nauraa. Tosin tää on semmonen asia mikä myös vaivaa mua lähes joka päivä.

Joo en tiedä mihin suuntaan tää teksti on menossa edes. 😄 Kai sitä vaan teki mieli kirjottaa. Mun nää tän hetkiset kuulumiset. Mutta mulla on oikeastaan,  jos mietitään niin kaikki hyvin. Muutama iso tuki ympärillä, oma koti ja terve. Tai mikäli ei oteta tätä mun masua huomioon. 😅 Muuten aika terve. Eli niin. Vaikka välillä se on super vaikeaa kertoa itselleen. Välillä taas vaikea kertoa ihmisille kuinka on niin paha olla. Varsinkin näinä aikoina. Sitä vaan yrittää hymyillä ja kertoa, että kaikki on hyvin vaikka sisäiesti välillä itkee. Päivä kerrallaan. Niinhän se väkisinkin menee. :)

Tässä ei tekstissä ei välttämättä ollut mitään järkeä. Kiitos jos jaksoit lukea loppuun ❤️

Ps. Jokainen päivä on elämisen arvoinen! Muistakaahan hymyillä ! ❤️

Ihmispelko

Hellureii ! :)

Jännää miten 8.7.2018 olin päivittänyt Instagram tililleni missä olin ylpeä itsestäni, että vihdoin pääsin kävelemään 3-4km lenkin PÄIVÄLLÄ. Nyt se sitten on mulle melkein normaalia. Jos täällä lähellä olisi heti parempi paikka mihin voi mennä kävelemään suoraan melkein, kun ovesta pääsee niin tietenkin olisi parempi. Harvoin teen sitä 3-4km, mutta yritän päästä ulos joka päivä tekemään edes 2km pituisen matkan. Innostuin kävelemiseen taas uudestaan. Vaikka tietty se alkoi tyhmästi yölenkeillä.

Mulla on edelleen ihmispelko ja aina vastaantulijankin nähdessä menen johkin ihme tilaan. Jännittää ihan hirmusesti. Ehkä voisi luulla jo tän kaiken oleman mulle ok, muttei ole. Siksi menin yöllä, kunnes keskusteltuani erään ihana ihmisen kanssa...tajusin, etten mä jokaista yötä voi valvoa. Ei se oo mitenkään terveellistä. Puhuttiin asiaa ja päätin alkaa kokeilemaan päivällä. Sehän se mun päälle ja vatsalle oli tuskaa. Enkä osannut ajatella normaalisti vaan tärisin. Yöllä oli helpompaa, koska ihmisiä tuli todella vähän. Ehkä yksi tai kaksi. Jos edes sitäkään. Päivällä näin ihmisiä heti ovesta ulos mentäessä. Aina teki mieli kääntyä takaisin. Syy miksi en kääntynyt oli se, että latasin kännykkään sellaisen sovelluksen, kun Sportstracker. Siihen tulee kilometrit, matkan pituus, näkee minkä reitin menin ja miten se nyt on se kävelyn nopeuden(?). No, mutta kuitenkin. Halusin siihen niitä kilometrejä ja sen miten se hienosti tosi tarkasti näyttää reitin kartalla automaattisesti niin...No kunhan siis tykkäsin siitä ja halusin vaan lisää niitä. Sitten alkoi kilometrit kiinnostaa enemmän ja enemmän. Pelasin mä siinä välillä sitä Pokemon Go peliä. Se auttoi saamaan ajatukset muualle.

Yksin mennessä se kaikki tuntui yhtä aikaa pelottavasta ja jännältä. Samaan aikaa kuitenkin sain omaa aikaa ja loppupeleissä tajusin sen olevan kivaa. Ei ketään pälättämässä vieressä. 😆 Tottakai mun kanssa saa lähteä ton 2km tekemään en mä sitä tarkota. Se vaan oli jostain syystä nyt aluksi helpompaa. En siltikä jätä yksin kävelyä. 😝 Ihmispelko on edelleen. Sen näkee kyllä. Mä alan automaattisesti ottamaan kännykkää lähelle. Jos se on taskussa niin kaivan sen ja laitan valmiusasemiin. Ihan siltä varalta, jos käy jotain. En tiedä auttaako se mihinkään, mutta teen sen silti.

Ihmispelko vaivaa myös niin, että keskustaan tai muualle kotiseudun alueelta pois en osaa lähteä. Mun päässä alkaa tuntua oudolta ja tunnen olevani jumissa, jos yritän. Oon silti sitä mieltä, ettei saa luovuttaa. En todellakaan luovuta ! Oon mä päässytkin lähtemään ja joskus se onnistuu. Silloin oon ylpee itsestäni. Mutta uudelleen esimerkiksi viikonkaan sisällä se ei välttämättä onnistu. Iloitsen silti niistä pienistäkin jutuista. Eli teen aina sen tietyn 2km kävelylenkin tässä kodin lähellä. Niin monta kertaa viikossa, kun siltä tuntuu ja sitten pikku hiljaa pidemmälle. Ei saa kiirehtiä sillä pää voi äkkiä mennä sekaisin liian nopeista jutuista. 😶😋

Ps. Muistakaahan hymyillä ! ❤️

Uimahalli ja vanhusjengi !

Hellureii ! :)

Oon ollut viimeaikoina ihan kummallinen. Teen juttuja mitkä on monta monta vuotta mua pelottanut. Esimerkiksi tänään. Mutta alotetaan ihan eilisestä illasta.

Eilen illalla aloin jostain kumman syystä miettimään uimista. En tiedä miestä se tuli mieleen, mutta siinä sohvalla makoillessa tuli mieleen, että haluan uimaan. Oon siis halunnut jo pitkään. Kesällä tietenkin pääsin, mutta nyt talvella ainoa vaihtoehto on uimahalli. Ei avanto :D Oon yrittänyt syksystä asti saada jonkun mun mukaan sinne. Yksin en uskaltaisi. Tai niin sanoin tähän päivään asti. Moni sanonut, ettei oikein haluaisi uimahalliin  joten tää ajatus on jäänyt. Eilen se tuli mieleen taas ja mietin pitäisikö mun lähteä sitten yksin. Pitäisi vissiin jos kukaan muu ei ole tulossa mun mukaan. Ajattelin haluavani myös vielä odottaa. Ajatus kuitenkaan ei lähtenyt päästä vaan voimistu, kunnes päätin, että klo6 uimahallin avautuessa mä menen sinne. Mietin myös nukkumaan menoa. Tietenkin. Ei silti tullut uni jännityksen takia. Valvoin siis koko yön. Hyh. Klo4.16 tosin olin jo ulkona matkalla. Siiiiiis mietin edelleen miksi ihmeessä. Mun luota uimahallille menee 10-15min ja lähin 1h 45min aiemmin. Oon super kummallinen. :D

Koitin kiertää ja pelata sitä Pokemon Go peliä. Loppupeleissä tein reilu tunnin lenkin ja olin klo05:30 siellä uimahallin pihassa. Ajattelin olevani päästäni sekasin. :D Onneksi sinne tuli sitten kunnon vanhusjengi. Juttelin niiden kanssa, kun alkoivat mulle puhua. Mukavaa porukkaa. Niillä on kuulemma aina semmoinen todella iso porukka ketkä käy siellä. :D Hassuja ! <3

Ostin sen rannekkeen ja menin pukkariin ja jännitti tosi paljon. En edes jaksa muistaa milloin viimeksi kävin siellä. Ihmispelko on ollut niin pitkään. :( No nyt tässä vaiheessa siis olin siellä ja ihan normaalit jutut ja päässäni uimapuku päällä ajattelin "Tää on iso askel eteenpäin". Hämmentelin hetken ja tallustelin porehommeleille. Siellä oikeasti tajusin olevani yksin. Ilman kaveria siis. Silti olin iloinen ja nautin lievästä jännityksestä huolimatta. Olin jonkun puolisen tuntia siinä ja halusin siirtyä kunnolla uimaan. Edes lillumaan. Vanhusjengi oli vallannut ihan isoimman altaa joten menin sitten nuorten altaalle. Sinnehän mä vielä kuulun. :D Syvimmillään se oli niin, että leukaan asti oli vettä eli tosi hyvin pystyin uimaan. Oon mini ihminen :D Siellä uin sitä ympäri ja edes takas. Sitäkin puolisen tuntia. Välillä vaan menin x asentoon ja nautin. Allas oli vaan mun käytössä sillon. Se oli oikeestaan tosi hyvä juttu. Ei tarvinnut miettiä kenen tiellä oon seuraavaksi. :D Eikä tää nauttiminen edes vielä loppunut. Lähdin tunnin jälkeen jo pois, koska ekaksi kerraksi ihan hyvä ja sain lopulta myös kyydin kotiin. :D MUTTA SIIS menin sinne suihkutilaan miettien, etten oikein taaskaan tykkäisiä liiasta porukasta. Noh loppupeleissä saunassakin sain 15-20min olla ihan yksin. NAUTIN!

Sitten puin, hain kahviosta juotavaa. Juomapullo jäi kotiin ja sitten odotin äitiä. Pelasti oman yövuoron jälkeen lapsensa :D Kiitän ! :D <3 Jalat mulla oli muussia. :D Tässä oli paljon ajateltavaa itelle, mutta oon koko päivän halunnut huutaa kaikille "MÄ OLEN YLPEÄ ITSESTÄNI!" :D

Ps. Muistakaahan hymyillä ! ❤️

Niiiin hyvä olo !

Hellureii ! 🙂

Lälläslää ei menny kuukautta uuteen. 😂
Mutta siis mulla on todella hyvä fiilis. Kerrankin mun tiistai onnistui. Yleensä mulle aina tiistaisin käy jotain ja onhan tässä aikaa käydäkin. Nyt kuitenkin mega hyvä olo.

Heräsin klo8:45 herätyskelloon ja makoilin ehkä noin tunnin, kunnes söin aamupalan. Tämä on oikeesti monelle ihan normaali asia, mutta mun vatsan takia en oikein aina aamuisin voi syödä. Varsinkaan, jos oon jonnekin lähdössä. Tänää meni kaikki tosi hyvin ja pääsin normaalisti Psykologille.

Ennen sinne menoa olin ulkona 43min lenkillä. Tietty siinä pysähdyin vähän pokemonia pelaamaan, mutta olin silti ulkona aika pitkään ennen psykologin aikaa joka sitten oli klo14.  Ja sielläkin kaikki meni hyvin. En vaan tajua miksi jännitän aivan hirveesti joka kerta sinne mennessä. Onko se matka vatsan takia? Onko se sitä, että siellä käsitellään niin paljon? Kaikkea kerralla? No ainakin loppupeleissä kaikki meni hyvin. Oli tosi raikas olo lenkin ansiosta. 😋

Sen käynnin jälkeen päätin vielä lähteä suoraan uudelle lenkille. Tällä kertaa en paljon pokemonia edes pelannut vaan kävelin vaan. Olin tosin myös puhelimessa ja siksi se olikin helpompaa tehdä paaaljon pidempi lenkki. Tai no...normaalisti tulisin suoraan kotiin ja linnoittautuisin tänne eli siihen nähden paljon pidempi. 😂 2,5km kävelin kotiin ja myös paikoista joista en yleensä tykkää mennä. Puol vuotta taaksepäin ei olisi tullut mieleenkään mennä niistä. Nyt menin ja olen ylpeä itsestäni. 🙂

Lopuksi tulin kotiin. Join vettä, odotin tunnin verran, kunnes eräs nainen haki takin jonka päätin myös antaa pois. ☺️ Sitten söin ja kirjoitin tätä. Katoin vielä vähän Youtubea ja lähdin muualle yöksi. :D Siinäpä mun päivä. Oon ollu hyvällä tuulella ja se on erittäin positiivista ☺️

Tämmöstä tänään 😂

Ps. Muistakaahan hymyillä❤️

Hyvä kiertää !

Hellureii ! :)

Joulu meni ihan hyvin. Myös uusi vuosi on alkanut hyvin. 2019 ! No huh huh ! :D Mihin 2018 hävis? Tuntu menevän vauhdilla. :O Uusia tuulia kohti. Mun sairasloma loppu enkä oo varma jatketaanko sitä sairaseläke hommelia vai onko uusi suunnitelma. En oo 2,5kk voinut käydä psykologilla, koska psykologi vissiin on ollut kipee tai jotain eikä sitten oo saanu mulle aikaa nopeemmin. JA siksi mulla ei oo ollu myöskään lääkäri aikaa eli ei olla voitu kunnolla mistään jutella. Tai tästä mun jatkosta. Vähän kyllä ärsyttää ja stressaa. Joulun jälkeen halusin vaan rauhottua ja olla vaan. Stressii ois ollut muuten ihan liikaa. Nyt kuitenkin uudet tuulet. Lähinnä eteenpäin :D

Eilen ja tänään oon touhunnut mun asunnon kimpussa. Oon oikeesti kattonut kaikki mahdolliset turhat jutut pois täältä. Mä oon se jota voi tosiaan hamstraajaksi sanoa. Onneksi ympärillä on ihmisiä jotka saa NYKYÄÄN mun päähän jotain järkee. Ettei kannata kaikkee pitää. Tänään lähtenyt jo yksi paita. Nainen oli todella iloinen. Kysyi tarvitsenko mä jotain, mutta piti se kyllä myöntää, etten tarvitsen yhtään mitään. Kysyi vielä mun jalan kokoa ja lupasi tehdä mulle villasukat. Enhän mä oikeasti tarvitsisi yhtään mitään takaisin, mutta kerta haluaa niin mikäs siinä. Kilttiä ❤️

Nyt mulla on jäljellä vain 2 paitaa ja takki mitkä ei oo vielä mihinkään menossa. Tai nää on niitä mitä mä annan eteenpäin. :)

Sitten on yksi kassi niitä mitkä myyn. Vähän harjoittelen tota facebook kirppis hommaa. Jos se alkaa rullaa niin ehkä uskalla enemmänkin siellä sitten, mutta meen vähä sillee pienesti. Ihana saada pois ne tuolta. Ei tosiaan sitä kirppis pöytää olla vieläkään varattu niin teen tän ensin näin. ☺️ Haluan ne oikeesti pois tuolta. 😂 Vie mun vaatehuoneessa niin paljon tilaa, etten tiedä mihin siellä mahtuu. 🙄😄

Ei mulle mitään ihmeellistä oikeastaan kuulu. Kokkaillutkin uusia juttuja oon taas enemmän ite. Siitä kyllä oon aika ylpee. 😝

Ps. Muistakaahan hymyillä !💙