Hyvää uutta vuotta !!

Heih !

Vuosi 2016  on ihan pian ohi ja uusi vuosi alkamassa. Tää vuosi on mennyt tosi tosi nopeesti. Muistan vieläkin kun vuosi alkoi. Muistan alku vuoden helposti. En niin ko tajua tätä. Enää muutamia tunteja ja on vuosi 2017 ja sen mä voi aloittaa hyvillä mielin ihanassa seurassa.  <3

Mun vuosi on tosiaan mennyt nopeammin kun ajattelinkaan. On ollu ylä - ja alamäki vuorotellen. Vaikeaa oli pysyä perillä asioista ja tuntui välillä, että romahdan lopullisesti. Ylöspäin silti joka kerta! Enkä mä sano etteikö tässä vuodessa ois jotain hyvääkin ollut. Oli paljonkin jos laskee myös pieniä ilonaiheita ja toistaen itseäni niin tukijoukko on parasta ja ihaninta. En vois toivoo parempaa. <3

2017.. hmm.. ehkä.. no en mä tiedä...varmaan aluksi ensin tän henkisen puolen kuntoutusta ja sitten töiden etsintää eli jippiii ! :D  Tosin onhan kaikenlaisia asioita mistä on puhuttu, mutta ei niistä voi vielä avautua kun mikään ei ole vielä varmaa. Aika ihania suunnitelmia ne kyllä ois ja todella toivoisin niiden onnistuvan.  <3 Kaikki aikanaan ja nyt vaan päivä kerrallaan eteenpäin niin kuin tähänkin mennessä.

Muistakaa tukea, olla läsnä ja auttaa toisia :)

Tsemppiä tulevaan vuoteen 2017 ! <3

Joulu on jo ovella !

Heillureii !

Pian on jouluaatto ! Ihan kohta se on ovella ja minä meen Mäntsälään iskän luokse. Mä oikeesti niin tykkään joulusta. Siitä kuusen koristelemisesta, lahjoista ja siis kaikesta. Nyt kun asun omassa kämpässä niin pakko tänne oli myös joulu saada. Ei paljon, mutta vähän ja tämä "vähän" on joulukuusi. Mietin monta kertaa hankinko tekokuusen vai oikean ja tää päätös tuntu kestävän ikuisuuden. Sitten kuitenkin päätin, että kun vietän joulun Järvenpäässä niin ostan aidon kuusen ja kun vietän joulua Mäntsälässä niin tekokuusi. En yleensä tykkää tekokuusista, mutta järkevämpi se on silloin kun en ole kotona. Oli mulla muutaman viikon ajan minikuusi, mutta sen oli aika lähteä.

Parasta joulussa on just se perheen kanssa oleminen. Sillon pienenä ehkä oli lahjat. Ei enää. Mä nään mun perhettä kohtuun harvoin. Iskä asuu Mäntsälässä ja loput täällä Järvenpäässä. Kaikilla kolmella veljelläni on ihan oma elämä. Isoveljet elää omissa oloissaan ja harvoinhan niitä näkee ja vaikka pikkuveli alle 5min matkan päässä asuukin äidin kanssa niin tietystihän hänkin menee omia polkuja. Tosin äidin kanssa ollaan paljon vietetty aikaa, mutta iskän ja veljien kanssa harvoin ja siksi on hyvä, että edes muutaman kerran vuodessa on niitä juhlia yms. jolloin "pakotetaan" viettämään aikaa perheen ja sukulaisten kanssa. :D

Harvoin ostan mitään lahjoja, mutta tänä vuonna ostin muutamalle jotka ovat olleet läheisimpiä ja tukenut mua koko vuoden kaikissa mitä mahdollista. Jos voisin niin viettäisin aikaa kaikkien rakkaiden kanssa jouluna, mutta toisaalta perhe on mulle ykkös juttu.

Mun perinne jouluaatto menee niin, että kun mä herään... Juon vettä, koristelen kuusen, syön aamupalan eli vissiinkin sitten sen perinteisen joulupuuron, katon Joulupukin kuumaalinjaa, klo12 Joulurauhanjulistuksen ja sitten auttelen ja odottelen iltaa.

Pakko myöntää ettei mun toi joulukuusi mikää maailman hienoin ole, mutta ajattelin joskus sitten ostaa lisää siihen jos edes tarvitsee ja kuka sitä nyt täällä oikeestaan kattelee kun vaan minä.

Eipä mulla tän kummosempia ollut. Harvittaa vaan se ettei ole kunnon lunta maassa, mutta kyllä ilman sitäkin jouluaatto tulee. Ja hei toivottavasti kaikille tulee rauhallinen ja ihana joulu !

Hyvää joulua !! <3

Valmistujaisjuhlat !

 Moiips !:)


4.12.16 ja 9.12.16 mulla oli ne valmistujaisjuhlat ja hyvä fiilis jäi. Kahdessa osassa siksi, että ei tähän  mun yksiöön paljon ihmisiä mahdu ja tietysti kun on omakoti niin no tottakai siellä. Tai täällä. :D

Kaikki meni hyvin. Vaikka luulin aluksi etten saisi mitään aikaiseksi ja jännitti ja stressasi, mutta mulla oli apujoukkoja. Molempina päivinä. Mulle kaksi todella rakasta ihmistä auttamassa mua loppusiivouksessa ja muussakin ja mun ihana ystävä sitten laittoi mulle meikin ja teki kampauksen. Tuli todella super hyvä! Molemmat ansaitsee kyllä ison kiitoksen kun jaksoi auttaa mua ja kesti mun "pienit" kiukuttelut <3
En mä paljoa tiedä mitä voisin lisätä, mutta kyllä on ihmeellistä nyt ja ku melki kaikki kysyy että "miltä se nyt tuntuu?" niin en oikein osaa vastata sillä kaikki nyt kävi salamannopeasti enkä vielä nyt kuukauden jälkeenkään tajua asiaa. Ehkä mä sitten myöhemmin jotenkin tajuan. Mutta joo.. oli kiva kyllä kun pitkästä aikaa oli porukkaa ja näkivät sitten lähisukulaisetkin mun oman ekan kodin vihdoin. Tosin ei tässä paljoa mitää nähtävää ole kun kerran pyörähtää ympäri paikallaan ni näkee oikeestaa kaiken. :D Koko jutun aikana tai siis siinä hässäkässä en oikein tarjottavista kunnon kuvia saanut mutta tavallaan mentiin ihan sillä perus asialla. Ei mitää "juhlalounaita" tai semmosia koska missä ne nyt sit ois pitänyt..Vaan ihan pikkusta herkkua vaan. :D

Tässä vähän pikku kuulumisia tästä juhla jutusta ja pahoittelut, että taas kestänyt, mutta liika kiire nyt ollut. Kyllä tää tästä JA tossa alhaalla kuvia mun naamasta, hiuksista ja semmosta ja viimeisin kuva on lahjaksi saatu Christina Aguileran ihanan tuoksuisia tuotteita. Suihkugeeli ja hajuvesi. :3 Palaillaan <3

Yksin eläminen.

Hellou ja tervehdys !

Asiaan ->

Yksin elämisen hyvät ja huonot puolet..

Huonot puolet:

Ensinnäkin LASKUT. Siis hyi kun mä niin vihaan niiden maksamista. Pakko mikä pakko, mutta kun pitää vuokra maksaa joka kuukausi ja sitten sähköt, vesi ja maksaa nää siis YKSIN. Joo no mulla nyt on ihan kohtuun hyvä vuokra, mutta silti.. Sen maksaminen on siis kamalaa ja se tunne kun sulle ensin tulee sitä rahaa ja samantien, samana päivänä ne katoaa ja just niin ko mä ni elän tuilla eli mulla kun ei oo töitä niin rahaakin tulee paljon vähemmän niin pitää huolehtia siitä, että koko kuukausi pitäisi budjetoida huolella. Hoh hoijaa...

Sitten tulee tiskit. Jep jep.. Ei oo tiskikonetta eli joudut tiskaamaan käsin. Missä sisarukset kun niitä kaivataan? ;D Eipä oo tulossa veljet tekemään mun puolesta. En saa annettua sitä hommaan kenellekkään. Sama on siivoamisen kanssa..
Mä oon oikeesti toooosi hyvä sotkemaan, mutta en todellakaan siivoamaan eli siis sama kuin tiskaamisen kanssa.. On toki niitäkin kertoja kun saa apua, mutta eipä apua ole koko ajan saatavilla.

Roskien vieminen ulkoroskikseen. Ja tähän mä siis oon keksiny itelleni ratkasun. Yleensä mulla kerrostalossa kun elän niin roskien vieminen pihalle saattaa olla tosi iso asia. (oonko ainoa?) En tiiä miksi, mutta siinä tulee aina sellainen olo, että jokaikinen naapuri katsoisi ikkunasta juuri tuolla hetkellä. Katsoisi vaan kun mä vien roskia.. Ihan kuin se nyt olisi tässä maailmassa se kiinnostavin asia. :D Kuitenkin siis oon keksinyt ratkaisun joka jollailailla poistaa tätä ajatusmaailmaa ja se on se, että mä oon alkanut viemään roskia ulos vasta klo00.00 tai ton jälkeen koska muuten en oikeasti pysty viemään roskia. Hyvä minäääh! :D

Tää ainakin on mulla. Ei kaikilla sillä kaikki ei asu ensimmäisessä kerroksessa. Mä siis asun ja tää ei oo kivaa koska toi mun ikkuna on just siihen suuntaan missä on lasten leikkipiha. Mun ikkuna on todella alhaalla ja siitä pääsee jopa kiipeemään sisälle jos sen ikkunan avaa kunnolla ja tämän siis tiedostan siten, että pikkuveljeni päätti kiivetä sen kautta kun ei viitsinyt alaovesta tulla. Eikä siis vain se, että voi kiivetä sisälle vaan myös se, että jos pelkää pimeää (minä) niin se tekee asiasta myös todella vaikeaa elää tässä kuin myös se kun pitäisi pitää verhoja kiinni päivälläkin. Ei toki aina, mutta jos tossa on naapureita leikkimässä niin en mä ainakaan tykkää siitä, että voivat tänne sisäpuolella nähdä.

Ei tää oo pelkkää huonoo hei ;) Hyviäkin puolia löytyy !
Esimerkiksi..

Tän kämpän voi sisustaa ihan just niin kun ite haluaa. Ei tarvii kuunnella yhdenkään ihmisen mielipidettä. Tai voihan niitä kuunnella, mutta ei rekisteröidä. HAH ! :D Tosin mulla ei vieläkään tää koti oo siinä kunnossa kun haluan. Pitää vielä laittaa tätä, mutta ajan kanssa.

Jääkaappi <3 Siiis ihan mitä ite haluaa. PARASTA ! Mä kun oon niin hirveen nirso ton ruoka jutun kanssa niin ihanaa tämä. Oikeesti voi tehä just sitä mitä ite haluaa eikä tartte miettii, että mitä toinen haluaisi. Elän siinä ihanassa hetkessä kun voin miettiä ite eikä miestä vielä samassa taloudessa. Sekin aikanaan, mutta tämä aika on MULLE! :D

Hiljaisuus. Tunne jota jokainen ihminen kaipaa välillä elämässä. Ei tartte kuunnella mitään ylimäärästä. Kun tulee kotiin niin ei kuule ensimmäisenä sitä perus hölinää vaan pelkkää hiljasuutta. Toki mulla on "ihanan" meluisia naapureita, mutta jos ei sitä lasketa niin hiljaisuus siinä hetkessä on ihana tunne.

Kotiintuloajat. (onks toi yhteen?) Sillon tietysti kun kotona äidin luona asuin niin oli jonkinnäköset kotiintuloajat. Tietenkin. Nyt taas ei oo. Tuun nykyään jos meen jonnekkin niin myöhään kotiin ja kun siis tuun kotiin niin ei tarvitse miettiä kuka herää ensimmäisenä. Voi vaan väsyneenä riisua ulkovaatteet, tehdä perus ilta/yö jutut ja läsähtää sängylle.

Tää on viimeinen eli sii moni varmaan yksin kotona ollessaan huomaa puhuvansa yksinään. Siinä onneksi ei ole mitään pahaa ja yksin asuessa mä ainakin juttelen itelleni jatkuvasti eikä kukaan kuule mitään eikä voi antaa omia mielipiteitä tai pidä ihan kahjona. Ja tätä siis mä harrastan jooka päivä. :D

Täs oli muutamia huonoja ja hyviä puolia yksin elämisestä. Lähinnä omia kokemuksia.. Jollain saattaa olla samoja tai sitten täysin erilaisia kokemuksia. :) <3

Hyvä minä !

MÄ VALMISTUIN !! MINÄ !?! JEE!! Oon niin ilonen. Vihdoin koitti sekin päivä ja kuinka kauan olenkaa odottanut tätä. Suuri hetki ihmiskunnalle. Ei kun juhlimaaaaaaaan ! :D Tosin jos nyt totta puhutaan niin en aluks edes ajatellut pitäväni mitään juhlia. En niin kun edes yksinäni. Kuulostipa surulliselta :D Mutta koska mun serkku kysy multa aionko pitää juhlia niin siitä se sitten lähti. Sen jälkeen iskä uteli samaa jonka jälkeen äiti kysyi ja sitten alkoi se suunnittelu. Vähän olin ulkona siitä ajatuksesta koska mietin vain miten oma terveyteni kestäisi kaikkea sitä stressiä. Onneks sentään apua ja lähimmät ihmisethän sinne vaan tulee. No mutta kuitenkin. Ihanaa kun voin ottaa vähän rennommin. Tai siis niiden juhlien jälkeen. :D Kyllä mun töitä pitää etsiä, mutta en ainakaa mitään kokopäivä duunia pysty vielä tekemään ennen kun oon jotenkin edes parantunut.

Toi oli nyt se isoin asia tässä mitä on tapahtunut. Lähinnä loput on nyt kuulumisia.

Kuiteskii ni viime viikonloppu meni ihan jees ja sunnuntainahan oli isänpäivä. Omalle isälle ostin kirjan jonka nimee en enää muista ja sitten pienen kahvimukin jossa lukee Isäntä. Pieni siitä syystä ettei jois kahvii niin paljoa. ;D Kun mä ite en juo kahvii ni ykskin kuppi mun mielestä on liikaa. Hahah :D  Annoin iskälle sen lahjan jo melki viikon aiemmin koska ei sitten sunnuntaina nähty. Ei se lahja kummonen ollut, mutta ajatus tärkein.
Menin sillon isänpäivänä kuitenkin moikkaamaan mun äidin vanhempia. Vietiin sinne kakku ja juteltiin ja otin kamerankin mukaan niin saatiin kuvia ja tähän voinkin laittaa muutaman kuvan niistä mitä pikkuveli musta otti ulkona. Kuvissa päällä mulla oli tommonen punanen maximekko jonka ostin muutama päivä sitten Jills.fi nettikaupasta ja sitten musta talvitakki jonka ostin 2 vuotta sitten kirpparilta. Molemmat super ihania. Oon myös lähiaikoina ostanut muutakin. Jills:tä ostin myös Style tuplatopin joka väriltään tummanharmaavalkonen ja toisenkin mekon joka on musta Lili London Coco pitsimekko, mutta se mekko tulee näytille myöhemmin sillä se on valmistujaismekko ensin.

Iskän kanssa tilattiin mulle myös valmistujaislakki joka kans tulee näytille kun juhlat on pidetty. Sitten muuta mitä ostin ni Tokmannilta punaisia joulun värisiä kynttilöitä, Prismasta vihreän vesikarahvin (jos se ikinä onkaan sellanen) ja Tori.fi sivustolta löysin halvalla tosi hyväkuntoisen pienen Canon kameran jonka maanantaina kävin sitten kaverin kanssa Malmilta hakemassa tai no ostamassa. 

Tästä taisi tulla aika sekalainen, mutta viikko sitten perjantaina 11.11.16 klo18 kävin Keravalla katsomassa ensimmäistä kertaa Sami Hedberg keikkaa tai esitys mikä tää nyt onnn. Kyllä nauroin aivan vedet silmissä ! No sitten...
Tämän viikon tiistai oli semmonen en muista päivä ja keskiviikkona kävin Helsingissä keskustassa pyörähtämässä, nyt torstaina käytiin äidin kanssa Järvenpääntalolla katsomassa ensi-illassa Jyrkiboy musikaali joka muuten on todella hyvä. Suosittelen! Sitten perjantaina eli huomenna vai onko se tänään kun on jo tätä kirjoittaessa päivä vaihtunut, mutta siis siivousta ja sitten viikonlopusta ei olekkaan mitään tietoa.

Pitkä vaikea selitys oli tämäkin. Hyvä minä ! :D

Kuvia tietysti niistä mitä olen löytänyt/ostellut nyt lähiaikoina niin löytyy tästä samaisesta tekstistä kun rullaa enemmän alas.
Ja ja ja tietysti pidän ajantasalla niistä juhlista ;)  <3

Ei lisättävää.

Hellureei!

Lupasin aihetekstin mut en tiiä onks tää ny ihan kunnon aiheeks hyvä...hmm.. no.. avaudun nyt silti. Toivottavasti jaksaa joku lukea ihan loppuun asti :D

Siiiis.....

MENKAT! KUUKAUTISET!!

Aina kun ne alkaa niin ei ainakaan oikealla hetkellä. Ei ainakaan mulla. En löydä mitään ärsyttävämpää asia juttua maailmasta. No joo.. on niitä ärsyttävämpiäkin asioita, mutta tätä kirjoittaessa ei. ;D Menkat joo... okei.. normaalia naisille, mutta voin vannoa, että naiset ovat samaa mieltä tästä. Ne ei oo kivoja !!

Mulla yleensä on hetki edellisenä päivänä kun mietin millonkohan ne oikein alkais ku pitäis jo alkaa ni se taitaa olla sitten se seuraavan yön kirous.. sillä kyllähän ne menkat sitten alkaa. Yöllä!
Niin kun ei ei eiii... ! Miksi! OI MIKSI ! Mulla menkat alkaa nykyään aina yöllä eikä päivällä jollon olisin hereillä vaan niin just niin, että seuraavana aamuna pitäis herätä aikasin. Hyvin menee. Menee koko yö siinä, että vatsaan sattuu, pyörryttää eikä tuu uni.. Ja sit onki nukkunu vaan 1-2h jos edes sitäkään. JA se tuska, se kipu, se kaikki on jotain aivan tajuttoman kamalaa. Niin kamalaa ettei voi sanoin kuvailla.

Luettelen menkkojen hyvät ja huonot puolet.

Huonot puolet:
- Sattuu
- Pyörryttää
- Oksettaa
- Pitää ravaa vessassa
- Alkaa väärään aikaan
- Menee kauneusunet
- Menkat myöhässä
- Turhautuu ja kiukkuu paaaaljon helpommin
Jajajaja...

Hyvät puolet:
- EI OLE !!!

Joskus sitä vaan toivoo ettei menkkoja enää koskaan tulisi, mutta sitten kun tulee se heti... se hetki kun niitä ei olekkaa tullut seuraavana kuukautena tai ne on viikon tai kaksi myöhässä.. hyi kamala.. sekin vielä. Kyllä mä myönnän, että kun seksielämää on (ketään ei kiinnosta :D) niin ajattelee automaattisesti olisiko raskaana. Miettii sen koko ajan, että "hmmm.. olenko raskaana?, pitäisikö ostaa raskaustesti?.." ja loppupeleissä tämäkin ajatusmaailma on turhaa koska 1. Mitään en kuitenkaan osta ja 2. ne alkavat kuitenkin. Silti tää ajatus tulee. Kyllähän noita sitten kannattaa harhita kun alkaa mennä yli 2 kuukauden. MUTTA SILTI! Mä en vaan kestä!

Naiset mä tiedän etten ole yksin tämän asian kanssa :D

Huoh.. No jo on elämä vaikeeta. Jos silti jaksoit lukea loppuun niin kiitos! :)
Aihe oli vähä tämmönen. Pieni avautuminen sillä mun mielestä menkat on turhia vaikka joku nyt voisikin pitää mulle jonkun 45min kestävän luennon asiasta ;)

Seuraavassa tekstissä kerronkin sitten mitä mun elämässä on viime kerrasta tapaahtunut ;)

Kiitos ja anteeks :D  <3

Vaikeuksien kautta voittoon !

Heiiih! 

Joo taas tää blogin kirjottaminen jääny. Ei oo tarkotuksellista vai miten toi nyt sanotaankaan, mutta jälleen kerran kiireinen nainen. No eiii! Mulla on oikeasti ollut aivan kamala olo kahden viikon ajan. Tuntunut etten riitä tai kelpaa. Jos vaan osaisin paremmin selittää niin selittäisin. Lähinnä päivät mennyt siihen etten pääse sängystä ylös ja nukun puoleenpäivään ja sittenhän siellä työharjoittelussa käyminen on ollut tämän takia vaikeaa. Onmeksi minulla on ymmärtäväinen työnantaja ja opettaja sillä masennus huipussaan ja silleen. Oon mä toki lääkärillä ja psykologilla käynyt ja siellä miettinyt miksi tämä olotila tulee uudelleen ja mikä sen aiheuttaa. Tämä olotila saa mut kiukkuumaan läheisille lähes päivittäin ihan turhista asioista eikä todella ole kivaa. 

Mutta nyt tulee ilouutisia! Nimittäin mä valmistun kuukautta aikaisemmin mitä piti eli 11.11.16 eli ensi viikon perjantaina. En malta odottaa !! Pääsen sitten heti suunnitelemaan juhlia. Tosin mä suunnitelen niitä jo kovaa vauhtia. Ei niistä isot tule, mutta pienetkin on kivat. :) Ja parasta siinä valmistumis päivässä on vielä se, että pääsen samana päivänä katsomaan Sami Hedbergin keikkaa ekaa kertaa ja sitä oon odottanu jo piiitkään.

4 vuotta oon vaan odottanut koulun loppumista kuin kuuta nousevaa. Kirjoitin toissapäivänä pitkän viestin opettajalle jossa pyysin aluksi vaan kolmea työpäivää viikossa, mutta vastaus opettajalta oli erilaisempi kuin kuvittelin. Viesti oli pitkä, mutta lyhyesti sen tähän laittaen oli " ensi viikolla näyttökeskustelu ja sitten valmistut". Ja siiiiis alku viikosta olin vielä jo niin varma etten jaksaisi enään yhtään mitään ja että menettäisin toivon kaikkeen, mut nyt en vois olla enään yhtään ilosempi. Kun näin viestin aamulla herätessäni niin suu loksahti auki ja puolet stressistäkin katosi. 

Mulla on aivan ihana tukijoukko. Aina vaan jaksaa tukea oli tilanne mikä tahansa. Huudan, riehun, itken, hymyilen, pompin riemusta. Heidän ansiosta olen jaksanut ja jaksan joka päivä eteenpäin. <3 <3

On mulla kyllä toinenkin uutinen. Menin sitten värjäämään hiukset. Punaiseksi. Siis ihan hullua. Kaikkee sitä pitääki kokeilla. Viime jouluna pinkit ja nyt punaset.  Mitähän ens vuonna? Hmm.. No vähän piristystä arkeen vaikkakin muutama olikin tätä väriä vastaan ja epäileväinen ;D

Viikonloppuksi meenkin sitten iskän luokse taas Mäntsälään ja ja ja eipä oikeen muuta tän ihmeellisempää höpötystä. Hengissä oon ja voin vaa sanoo, että eteenpäin mennään !

Kaikille: Älkää luovuttako ! Tulee hyviä ja huonoja aikoja, mutta kaikesta selvitään ! <3

Pus <3

Mun torstai

Hellurei !

On se kyllä kiva kun päivän suunnitelmat menee uusiksi.

Minun pitäisi vain kaksi näyttökeskustelua käydä koululla tekemässä ja tänään olin menossa että saisin ne pois alta, mutta ei se niin mennyt milläänlailla. Nyt avaan tätä hiukan..

Maanantaina päivällä olin saanut opettajaltani viestin "...ensi keskiviikkona 29.9. klo9. Vastaa tähän viestiin, että näen sinun lukeneen". Huomasin itse viestin vasta illalla, mutta vastasin samantien "eikös tuo ole tämän viikon torstai ja tulen kyllä paikalle". Tuohon viestiin en kuitenkaan saanut vastausta. Oletin, että opettaja on sanonut vain väärin viikonpäivän. No... Kun tänään menin sitten koululle niin eipä opettajaa näkynyt. Odotin 20 minuuttia jonka jälkeen etsin ryhmänohjaajani. Hän sanoi, että voisin soittaa opettajalle ja sitten ryhmänohjaajani lähti takaisin tunnilleen enkä häneltä sitä numeroa saanut. Menin sen jälkeen wilmasta katsomaan missä tällä opettajalla olisi tunti. Kuitenkin sain vain itseni ärsyyntymään sillä sain huomata ettei kyseisellä opettajalla ole tunteja tänään eikä huomenna.

Mietin jonkin aikaa kunnes muistin, että voisin opolta mennä kysymään näinkö väärin ja jos en niin voisinko saada numeron. Sieltä sain numeron ja lähetin tekstiviestin opettajalle ja kysyin "Hei, eikös meillä ollut tapaaminen tänään klo9". Vastaus tuli melkein heti "Hei, sellaista en muista.. Ensi keskiviikkona.. kuten wilmassa ilmoitin. Laitoinko ajan väärin?". Kerroin miten viestin olin saanut ja opettaja pahoitteli asiaa kertoen samalla ettei ole käynyt wilmassa katsomassa vastaustani.  Ja muuten mitään ongelmaa ole muuta kun... Opettajalla oli kaksi päivää aikaa vastata viestiini eikä niin tehnyt joten oletin hänen sanoneen väärän viikonpäivän ja menin koululle tänään. Kun luin viestin niin hermostuin ja sain paniikkikohtauksen. Minulle kouluun meneminen on yli neljän vuoden ajan ollu todella vaikeaa ja siellä oleminen raskasta ja ahditavaa. Minulla myös olisi pitänyt klo14:30 olla toinen näyttökeskustelu ryhmänohjaajan kanssa, mutta en halunnut mennä sinne. 

Soitin siis äidilleni joka tuli hakemaan minut koululta ja lähdettiin kauppakeskus Willaan syömään ja shoppailemaan. Äitini sai ajatukseni pois kaikesta siitä ja kun olimme syöneet niin kiukkukin meni ohi. Pystyin siis ajattelemaan järkevämmin. Ennen sitä ajatukset pyörivät muistoissa, siinä kuinka turhaan tulin toiselta paikkakunnalta koululle vaikka olisin voinut mennä töihin ja että miten selittäisin pomolle lähteväni koululle taas ensi viikolla. Onneksi se on työharjoittelu ja pomo mitä ihanin ja ymmärtää. No.. kirjoitin viestin ryhmänohjaajalleni, selitin asian ja sitten lähdimme äidin kanssa syömään, kaakaolle ja kiertelemään kauppoja ja tulihan sieltä jotain myös mukaankin. Tuoksukynttilöitä, jotain siivousliinoja, keittiövaaka, pasta purkki :D, 4 mukia ja takki. Suurinosa ns. heräteostoksia paitsi takki. Olin säästänyt, että saan kunnon takin talveksi ja vahingossahan se sitten löytyi tolla reissulla New Yorker vaatekaupasta. Myös sisustus tekstitarran hommasin, mutta siitä kuva kun sen olen seinälle saanut laitettua. Shoppailu todellakin piristi ja loppuilta menikin leffoja katsoessa.

Tää oli mun torstai. Myönnettävästi ärsytti tuo koulu juttu todella paljon, mutta toivottavasti kaikki menis ens viikolla sitten paremmin. Huomenna töihin ja sitten ihanan viikonlopun viettoon. <3 heips ja kiva jos jaksoit lukea loppuun <3

Muutama kuva alhaalla. 

Banaaniletut !

Moips ja nams nams ! Tein taaaas jotain hyvää.. :D Hups..

Tälläkertaa tein banaanilettuja. Nams nams! Ekaa kertaa tein ja maistoin ja oli tosi hyvää. Banaani on hyvää, letut on hyvii ja toi yhdistelmä lähes täydellinen. <3 Näillä sanoilla ohjeeseen joka on todella yksinkertainen ja helppo. 

Banaaniletut

Ainekset:
1 banaani
2 kananmunaa

1 tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi.
Paista pannulla keskilämmössä pieniksi latuiksi.
Tarjoile jäätelön, marjojen, hedelmien tai vaikkapa hunajan kanssa.

Nauti !  <3 

Suklaamuffinssit !

Heips kukkuu ! :)

Mä en nyt ilmeisesti pysty lopettaa tätä leipomista ko tänäänki tein suklaamuffinsseja. Pitäis kyllä rajottaa ettei nyt sentään joka päivä :D No ei tässä kyllä ole aikaakaan enään sillä huomenna ihan normaalisti töitä ja siivouspäivä. Perjantaina murun kanssa Helsingistä hakemassa hänen äitinsä ja tottakai vähän Pokemon Go:ta pelaaamassa ja sitten lauantainaaaaa.. pitkästä aikaaaaa... Korkeasaareen !! Siis kävin aina isovanhempien ja veljien kanssa siellä joka kesä kun olin pieni, mutta tottakai kun kasvoin ja ikää tuli vähän enemmän niin sekin jäi ja oon toivonu, että joku lähtisi mun kanssa. Nyt vihdoin muru suostui lähtemään ja pääsen jopa kuvaamaan. Oon niin innoissani! Oon siellä sitten varmaan ihan kun pikkulapsi karkkikaupassa. Ja myönnetään... saatamme jäädä sinne myös Pokemon Go yöjahtiin :D  Niistä kaikista sitte varmaankin sunnuntain lisää.
Nyt suklaamuffinsien ohjeeseen ->

Taikina:
120g tummaa suklaata 
150g leivontamargariinia
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5dl kaakaojauhetta
1,5 dl kermaa

Kinuskipursotus:
1,5 dl fariinisokeria
2 dl vispikermaa
(kuvasta puuttui sokeri :D)

Leikkaa tumma suklaa rouheeksi jonka jälkeen vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen. Yhdistä jauhoseos, leivinjauhe ja kaakaojauhe keskenään. Lisää seos taikinaan vuorotellen kerman kanssa ja lopuksi suklaarouhe sekaan. 

Jaa taikina muffinssivuokiin. Paista 200 asteessa noin 18minuuttia. Anna jäähtyä. 



Valmista kinuskipursotusta varten kastike mielellään edellisenä päivän. (mä tein samana päivänä :D) Mittaa kattilaan fariinisokeri ja kerma. Kuumenna, kunnes seos kiehahtaa. Jäähdytä kylmässä vesihauteessa. Nosta jääkaappiin ainakin viideksi tunniksi. Vatkaa kylmä kinuskikastike vaahdoksi.
Laita kinuskivaahto pursotuspussiin ja pursota isoja ruusukkeita muffinssien päälle.

Koristele mielesi mukaan ja nauti ! <3

Pinkki suklaamousse !

Moips!

Tässä ois nyt tämä ihana suklaamousse. Kyllä on super hyvää ! Pitää tehdä ehdottomasti uudestaan. Hyvä se ensin on kokeilla ennen kun tarjoilee muullekkin kun perheelle.. :D

Ja ohje tulee tietysti. <3

Ainekset

4dl kuohukermaa

200g valkosuklaata

4 kananmunankeltuaista

punaista elitarvikeväriä.

Vatkaa kerma. Paloittele valkosuklaa ja kuumenna sitä vesihauteessa kunnes se on sulaa. Vatkaa kananmunankeltuaisetkevyesti kulhossa. Lisää joukkoon kerma vähän kerrallaan lisäten. Lisää joukkoon elintarvikeväri pienesti kerrallaan. Kaada seos pieniin laseihin tai jälkiruokakippoihin. Anna moussen seistä jääkaapissa 2-3 tuntia.

Jos haluat niin voit koristella nonparelleilla tai raastetulla tummalla suklaalla mutta mä laitoin vaan tommonen suklaanpalan tuohon.

Nauti ! <3

Nams nams !

Hellureii !

Tämäkään ei nyt oo varsinaisesti mikään aihe kirjotus, mutta kyllä siitä tulee hyvä fiilis kun saa toiset hymyilemään. Kävin nimittäin tänään äidin luona leipomassa. Leivottiin ensin kaura-omenapaistos joka sitten vietiin isovanhemmille yllätyksenä ja kyllähän ne siitä hymyn huulille sai ja omakin päivä piristyi entisestään. :) Sitten tehtiinkin perinteinen omenapiirakka. Molemmat onnistui ja omenapiirakka oli kyllä niin hyvää, että olisi voinut toisenkin tehdä. Rajansa silti kaikella. :D

Sitten sainkin illalla murun kanssa lähteä taas pokemoneja jahtaamaan ja auringonlaskua katsomaan. Oltiin me tunnin verran kunnes alkoi tulla kylmä ja tajuttiin myös, että kello alkoi olla jo aika paljon ja kummallakin aikanen herätys huomenna. Minä menen töihin (työharjoittelu) ja hän kouluun.

Huomisen suunnitelma olis sitten tehdä Pinkki suklaamousse. Oon taas innostunu tekemään kaikkea mahdollista. Sekä herkkuja että kunnon ruokia opettelen tekemään. Hyvä vaan opetella kaikkea uutta! Tänään nämä kuvat tulee tosin kollaasina eikä välttämättä ole niin hyvä laatuisia sillä en ottanut kuvia kuin vaan kännykällä. Kameran jätin kun akku oli loppumassa. Kunnon kuvia saan laitettua kun akku ladannut eli huomenna seuraavan kerran. Molempien herkkujen ohjeen laitan tähän:)

Kaura-omenapaistos

270g luomuvoita
700g omenoita
2rkl vaniljasokeria
3tl kanelia
2,5dl fariinisokeria
8dl kaurahiutaleita

1. Sulata voi kattilassa.

2. Poista omenakodat ja paloittele omenat pieniksi kuutioiksi.
3. Laita omenakuutiot piirakkavuokaan. (vuokaa ei tarvitse voidella)
4. Ripottele omenoiden päälle vaniljasokeri ja lisää kaneli ja sekoittele lusikalla.
5. Mittää fariinisokeri ja sekoita voisulan joukkoon.
6. Mittaa kaurahiutaleet. Lisää kattilaan. Sekoita tasaiseksi.

7. Levitä kauraseos vuokaan omenoiden päälle.

8. Sitten uuniin! Paista 200 asteessa 25-30minuuttia. Laita pinnan suojaksi alumiinifolio, kun se on saanut hieman väriä.

Omenapiirakka

200g voita tai margariinia
1,5dl sokeri
3dl jauhoja
1.muna
0,75dl maitoa
1tl leivinjauhetta
1t vaniliinisokeria
3-6 omenaa
kanelia ja sokeria

1. sulata rasva tai käytä pullomargariinia

2. sekoita kulhossa sokerin kanssa.
3. Lisää jouhot(ei vielä leivinjauhetta)

4. Lisää taikinakulhoon muna, maito, leivinjauhe, vaniliinisokeri.
5. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja asettele päälle omenapalat.
6. Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria.
7. Paista 200 asteessa noin 30minuuttia.
8. Lyhyen vetäytymisen jälkeen paras tapa tarjoilla on jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa. :)

Ihana auringonlasku jälleen !

Kaikki järjestyy vihdoin !

Heips ! :)

En oikein tiedä aihetta tälle tekstille mut must tuntuu et kaikki alkaa vihdoin järjestyy. Paitsi no nyt oon kipee enkä voi töissä olla mut muuten mul alkaa mennä aikasta hyvin. Nyt en oikee voi valittaa mistää enkä keksi aihettakaan enkä edes halua keksiä.

Aloin noin kuukaus sitten syömään masennuslääkkeitä ja vaan siks, että katsotaan auttavatko ne mitään vai auttaako se, että saan elämäni tasapainoon ja voisin sanoo sen ettei se oo lääkkeistä kiinni. Poikäystävä, ystävät ja perhe on tukenu niin paljon ja nostanu mut ylös ja omat ajatukset alkavat vihdoin vaihtua oikeeseen suuntaan. Pitkään tuntu siltä etten jaksais enään. Kesti yli 4 vuotta päästä tähän. Moni ei edes tiiä mun masennuksesta tai oikeestaan mistään muustakaan mitä mun elämässä on tapahtunut ja siks tottakai saavat erilaisia mielipiteitä musta jotka toki ovat sallittuja. Kuitenkin kerron suurimmat yksityisasiat vaan niille kehen oikeesti luotan. Nyt kuitenkin asiat muuttuu hyvään suuntaan ja oon ilonen ja onnellinen. En osaa enempää sanoa.

Asiasta kukkaruukkuun...Tänään kun menin töihin ni en kerenny ku 2h olemaan kun olo huononi ja mut lähetettiin kotiin ja täällä kotonakaan en kauaa kerennyt yksin olemaan kun oma äiti tuli yllätysvierailulle koiran kanssa ja auttoi mua siivoomaan :D Mun kämppä on lähiaikoina näyttänyt enemmänkin kaatopaikalta ku kämpältä. Iso kiitos äidille kun auttoi <3
Oon silti halunnu sisustaa ja tehdä tälle vielä jotain ja tietty laittaa kuvia tänne mutta kyllä mä pian senkin teen. Täytyis tehdä joku suunnitelma. Aikalailla varmaan punasta ja valkosta. Ei liikaa punasta mut sopivasti. Tosin vessan kuuluu olla sininen enkä vaalealle vaatehuoneelle haluu tehdä muuta kun siivota :D

Kävin äidin kanssa sunnuntaina auringonlaskua kattomassa ja halusin toki mennä heti maanantaina uudestaan ku koko päivän paisto aurinko mut just ku oltiin menossa ni tottakai alko satamaan vettä ja tänään nyt sit haluisin mennä jos oikeesti näyttää siltä et se ois mahollista nähdä ja kuvata se auringonlasku. Olosta huolimatta.

Kun voimat riittää ja pääsen tästä olosta jollain lailla eroon niin kirjoitan jostakin tietystä aiheesta. Ja kuvia sunnuntain ja maanantain kuvailusta löytyy alhaalta. Pus <3