Hellou !
Mä alotan nyt suoraan sillä huomaan, ettei jotkut tiedäkkään mitä tämä sairasloma tarkottaa. Käsityksiä on monia ja sairaslomalla voi olla monestakin syystä, mutta se miks just mä oon sairaslomalla ni on hämmentänyt joitain ihmisiä ja mitä mä teen sairaslomalla ja mitä se mulle tarkottaa. Mitä voin tehdä ja mitä en ja rehellisesti sanottuna ennen tän kirjottamista mä mietin hetken aikaan pitäiskö mun kirjottaa edes sillä oon saanu tosi kummallisia lauseuta ja mielipiteitä tähän liittyen. Jokaisella voi olla se mielipide, mutta hys hys välillä ! No joo... tästä tulee ihan kivan kokonen teksti silti koska nyt mä tosiaan avaudun. Kiva jos jaksat lukea <3
5 vuotta sitten mulle tapahtu iso elämää muuttava negatiivinen juttu joka on niin iso asia mulle vielä, etten siitä halua avautua sen enempää. Trauma. Sen seurauksena mä masennuin. Aloin pelkäämään ulkona liikkumista. Tapahtu isoja asioita pienessä ajassa ja olin sekasin. Asioita mitä ei oikein osaa selittää itkemättä. Ilman, että sattuu. Asioita jotka saa edelleen tunteen ihan, kun viilto olis sydämmessä. Ja miks en kerro/huutele enempää on se, että... mä en pysty eikä mun oikeesti edes tarvitse. Ei mun tarvis jakaa mun menneisyyttä. Ei mun kenellekkään tarvitse selitellä mitään vaikka jotkut niin luulevat. Oon kertonu tosi tosi harvalle sen tarinan. Jos oon kertonu niin se on tuntunut siltä, että sille ihmiselle voi puhua eikä se ihminen mua ala tuomitsemaan. Pari kertaa mä jouduin pettymään ja päätin, etten niistä asioista enää hirveemmin kerro kenellekkään. Vuosia eteenpäin mä kerroin taas ja petyin uudelleen. Ei se tunnu miltään tukemiselta jos joka kerta samat kysymykset ja joudun kertomaan asian uudelleen ja uudelleen. Jos joudun kuuntelemaan lausetta "unohda se kaikki". Mitä toi ees tarkottaa? Ne isot asiat saattaa pyörii varmaan aina mun mielessä. Mitä ihmiset kuvittelee sanoessaan ton lauseen.. ei mitään. Tai sitten "lohdutan sua ny jotenki". Saikohan tästäkään mitään selvää :D No juu juuu eteenpäin ->
Kerron vielä senkin ihan pienen yksityiskohdan, että vaikka mulla jatku negatiivisten asioiden jono niin mä silti kävin koulunkin kunnialla loppuun. Lukuunottamatta sitä keskeytystä. Sillon mun piti tosiaan pitää tauko. Tauko kaikesta. Mutta silti mä en lopettanu vaan suoritin senkin vähän mitä mulla ikinä olikaan jäljellä. Oisin mä voinu rupee ryyppäämään ja käyttämään jotain aineitakin, mutta sitä mä en tehny. En vaan halunnu. Oon koko tän 5 vuoden ajan tienny mitä haluan. Haluan itteni siihen kuntoon, että voin kävellä normaalisti ulkona. Voin miettii normaaleja asioita ilman, että saan mitään paniikkikohtausta. Saada siis itteni kuntoon.
Mä oon sairaslomalla ja mitäpä se mulle sitte loppujen lopuks tarkottaa?
Oon pian vuoden ollu sairaslomalla. Heti siitä valmistumisesta lähtien, ja tämä siis hämmentää sillä elän niinsanottuna "sossu/kela pummina" mutta se ei todellakaan ole sitä mitä joidenkin mielessä, pienessä päässä on ja tarkottaa. Se ei ole dokaamista, rahojen tuhlaamista, löhöilyä, laiskuutta, turhuutta yms. Mä kuntoutan itteni kuntoon. Että pääsisin tosiaan töihin. Voisin tienata ite eikä tarvitsis Kelan kanssa pelleillä. Töitä mä tuunkin vielä tekemään ja monta monta vuotta. Kunhan ensin oon siinä vaiheessa, että mulla on kaikki kunnossa ja olen työkykyinen. Mä nimittäin oon saanu useesti kuulla kysymyksen miksen oo jo töissä ja lausetta "kyllä me tiedetään kenen pussista ne löhöilyt maksetaan". Ihan totta. Toi lause. Sanoo töissä käyvät ihmiset. Ne joita kutsutaan "normaaleiksi". Mäkin oon normaali ihminen. En yhtään parempi enkä huonompi.
Miksi se ylipäätään pitää kajahtaa niiden ihmisten suusta jotka eivät ymmärrä. Kysytään miks vaan käyn ulkona kuvailemassa, pelaamassa Pokemon Go:ta ja sen semmosta. JA ihan vaan tiedoksi.. ne kuuluu tähän mun parantumis vaiheeseen. Olkaa ilosia te jotka ajattelette, että mä vaan löhöän sillä mä nimittäin oon sentään ulkona. Kuka voi toiselle edes tulla sanomaan noin. Ja aina, kun kuulen ton "kyllä me tiedetää.." ja lässyn lässyn läää.. ni mä itken. Eivät pätkääkään tiedä mitä ihminen on elämässä kokenut. Eivät ajattele ainakaan sillä hetkellä sen toisen tunteita. Eivät todellakaan edes yritä olla ystävällisiä ja kuunnella. Se sattuu. Tottakai aina voi sanoa kuuntelevansa, mutta miten se todellisuudessa näyttää. Mua on haukuttu hulluks, yritetty hoputtaa töihin, pamautettu naaman eteen lauseita jotka todella ovat ajattelemattomia ja satuttavia. Ja vaikka sen haluaisikin sivuuttaa niin ei se oikein aina onnistu
Ja miks mä tosiaan teen tätä kaikkee. Käyn pelaamassa, pyöräilemässä, kuvaamassa ja kaikkea tätä mikä ilmeisesti saattaa joillekkin näyttää laiskan ihmisen hommalta ja juuri siltä, että valehtelen kaikille ja olen vaan siksi sairaslomalla, koska ei kiinnosta niin tässäpä teille syy. Näinkin yksinkertainen mitä ihan jokainen ei taida ymmärtää vaikka sen moneen kertaan sanoisi. Eli, kun juttelin mun psykologin ja muidenkin niiden kanssa jotka mua oikeesti auttaa ja tukee niin mulle sanottiin, että tämä aika mitä olen sairaslomalla niin käytäisin siihen mitä itse haluan tehdä. Mistä mä tykkään, mistä mä tuun iloseks. Enkä jäis sinne kotiin makaamaan. Mun pitää ajatella välilä itteeni ja mun jaksamista. Mennä mun oman hyvinvoinnin tahtiin. Että semmosta. Kauheen yksinkertasta. Miten toi ei jää jollekki päähän? Jaa-a.. No ei voi mitään. :D
Ihmisiä on erilaisia. Jokaisella on se oma elämä. Oma tarina. Sä et voi tulla kertomaan mitä toisen pitäisi tehdä tai mitä ei. Aina voi neuvoa, mutta jos tiedät toisen kärsivän masennusta ja tiedät, että jotkut asiat saattavat olla hänelle todella isoja, vaikeita, arkoja asioita...älä missään nimessä ajattele sanovasi mitään typerää. Mieti ennen, kun sanot tai kirjoitat. Ei niitä aivoja turhaan käytetä. Mä tiedän, että tää mitä kirjotan tuntuu niillä jotka tosiaan mulle on sanonu ajattelemattomasti asiosta ja ne lukee tätä. Mua ei haittaa, että mä kirjotan ajatukset tähän ja haluan tuoda sen julki. Jos tätä ei tosiaan kestä. Ei kestä sitä miltä toisesta tuntuu...se on oma asia enkä ota siitä itteeni ollenkaa. Sillä nää tosiaan on ne mun tunteet ja ajatukset joita mä kunnioitan.
