Ihmeellinen välimaasto.

Moips !

Voisko joku kertoo mihin ihmeeseen tää vuos meni? Ihan vauhdilla. Äsken odotin kesää ja nyt on jo lunta maassa. Okei no onneks sentään tajusin syksyn siinä välissä. Viime vuonna meni kyllä kokonaan ohi. Tai siis en sillon tajunnu mikä vuodenaika on 😂 Hulluu vauhtii menny tämäkin ja nyt on kulunu 1v 4kk 29pv siitä, kun mä muutin tähän ihanaan pikku yksiöö. Onpa muuten jännää. En ookkaa ajatellu asiaa. Oonpa asunu jo kauan. Huh huh 😄

Mitäs siis nyt. Talviko se sieltä tulee?  Ja miten oudolta tuokin lause/ kysymys kuulosti. Hahah 😅
Mutta mitä oikeestaan odotan talvelta on se, että tulis kunnon talvi. Joo mahdotonta täällä Suomessa. Tiedän.. 😄 Silti ois vaan niin kivaa, jos sais kunnollisen talven. Ja tietenkin joulun. Kunnon lumi maahan, pieni kirpsakka pakkanen, aurinko ja kunnon jäät mahdollista luistelua varten. Tääkin toive varmaan kuulostaa siltä, että toivon mahdottomia. Kun lapsena sentään muistan, että talvella aina oltu pulkkamäessä, hiihtämässä, lumisotaa, luistelemassa. Kaikkee tehty, mutta mitä on nyt.. räntää ja loskaa. Hyvin menee 😋Ainahan sitä saa toivoa. Vai mitä? Voishan toki ulkona olla nytkin päivisin oikeilla varusteilla, mutta toi sade tuppaa olemaan tommosta inhottavaa. Ei tihuta eikä sada kunnolla. Joku ihmeellinen välimaasto.☔❄

Oon sentään taas vaihteeks ja aina vaan siivonnu. Tää ei ollu enää syksyn suursiivous eikä kyllä mikään joulusiivouskaan. Tääkin joku välimaasto. Ja tänään mä ajattelin itseasiassa vaan olla ja mahdollisesti nukkua. Mun viime yö meni ihan pipariks. Oli vatsa tosi kipee illalla ja otin sitte särkylääkkeen ja menin nukkumaan. Sain unta joskus klo1 aikoihin, mutta sillon näin painajaista ja sitten heräsinki jo klo3 kauheeseen kipuun ja vaikka tein mitä niin ei oo kadonnu. Mikä lie. Kyllä tää ohi menee pikku hiljaa, mutta millon... niin on eriasia. 😄  Jep jep.. Tulipas taas höpöteltyä. Hassuu, että vaikka kuinka sitä aatteli vasta kirjottaneensa niin aika menee nopeemmin. Tosin edellisestä ihme ja kumma on vasta 4-5päivää. Silti silti. 😄

Palaillaan ❤️

Muistoja!

Moips ! :)

Olin tossa jokunen viikonloppu iskän luona ja muisteltiin joitain vanhoja juttuja ja siitä sitten aloin miettimään mitä kaikkea onkaan tosiaan tapahtunu. Ja keskityin siis niihin ilosiin ja positiivisiin tapahtumiin joten ei hätää. Tästä ei tuu mitään masennus listaa. :D

Ekana tulee mieleen se kun olin tarhassa.  Vai olinko mä ala-asteella. En muista :D No joo.. Mulla oli synttärit. Kaverisynttärit. Peppisynttärit. Jep.. Peppi Pitkätossusta sai nimensä. Tietenkin. :D Ite olin pukeutunu Pepiksi. Hiukset oli värjätty oranssilla. Enkä nyt muista oliko millasta väriä, mutta ei se vissiin hetkessä lähteny pois. :D Veljet tietty joutunu kans pukeutumaan niihin hahmoihin. Enkä oikeestaan tiiä tykkäskö ne siitä hommasta. Onneks kaverit tykkäs. Tai niin ainakin luulen. Tosin kaverit sai pukeutuu miten itse halusivat. Oli Batmanii ja prinsessaa ja mitä kaikkee. Ja vissiin sitten oli semmoset perus lastensynttärit. Ongintaa ja sen sellasta, mutta sillon ainakin tykkäsin ihan hirveesti niistä synttäreistä. :P

Toinen on semmonen minkä iskä muisti ja muistutti mua. Ja tää yltää (jos oikein muista) ala-asteelle. En vaan muista minkä ikänen olin, mutta sillon oli Halloween. Olin jostain saanu päähäni haluta pitää Halloween bileet (?) ja no.. ei ne mitkään bileet ollu. Kunhan vaan vietettiin aikaa ja pidettiin hauskaa. Olihan jännää, kun oltiin sillon mun iskän luona eikä meillä kotona niin, kun yleensä kaikki juhlat on ollut äidin luona. Siks se oliki jänittävää, mutta kyllä iskä ne järjesteti niin hyvin, että olin todella ilonen ja onnellinen. Oltiin autokatoksessa ja siis enimmäkseen ulkona. Ei haitannu yhtään. Kaikki oli niin Halloween aiheisia ja kaikkein kivointa oli se peli mitä pelattiin eli Mölkky. Yleensähän sitä pelataan kesällä, muttei se sillon haitannu ollenkaan vaikka oli vähän viileetä ulkona. Jännää siitä teki sen, että pelattiin pimeessä. Ei yhtään tienny mihin sitä heittää saati osuuko. Hahah ja iskä meni otsalampun kanssa. :D
Oli kyl sekin super kivaan :)

Kolmantena oikeestaan on kaikki ne kerrat, kun ollaan perheen kanssa ennen vanhempien eroa käyty telttailemassa ympäri Suomea. En ihan jokaista paikkaa muista sillä käytiin kuulemma vaikka ja missä. Mutta ne mitkä ainakin ekana tulee mieleen on, kun käytiin Kouvalassa, Vaarassa ja Ähtärissä. Kouvolasta muistan, että käytiin useampaan otteeseen. Kouvolassa ollessa käytiin tottakai Tykkimäellä. Oli melkein joka kesän juttu. Ellei jopa joka kesän. Siitä tuli melkein perinnekin. Nythän sinne on tullu jotain uudistuksia, mutta sillon "ennen vanhaan" niin ne perinteiset väärinpäintalo, Idänpikajuna ja Törmäilyautot olivat jotain niin mahtavaa. Aina odotin pääseväni sinne. Ainakin sen Idänpikajunan takia. No.. ne jotka on siellä käynyt niin tietää mistä puhun. Siiiitten on Vaasa ja siellä oli se Vaasalandia jota ei enää ole. Ei tainnut olla niin suosittu sitten kuitenkaan. Siellä muistan, kun kävin ekaa kertaa viikinkilaivassa. En oikeestaan tiiä minkä ikänen oon ollu koska muistan päässeeni jo siihen isompaan. Kai. Tai sitten se tuntu siltä, mutta silti herranjestas, että pelkäsin. Voisin sanoo, että oon saanu jotkut lapsuuden traumat. En oo enää uskaltanu semmoseen. :D Ja sen jälkeen sitten muistan ostaneeni pehmolelun joka oikeastaan on mun lemppari ollut ihan siitä sen saannista asti. Ja kyllä, on vieläkin. :D

Ja vielä se Ähtärin eläinpuisto. Siellä oli kiva käydä katselemassa eläimiä joita ei nää ihan joka päivä esimerkiksi hirvi ja ilves. Ja olihan siellä paljon muitakin, mutta kun nää kaks eläintä näin niin muistan olleeni fiiliksissä. On kuullut, että niitä liikkuu tietyissä paikoissa, muttei tämmöne kaupunkilainen ihan joka päivä näe niitä. Siellä leirintäalueella oli vielä pieni vesiliukumäkikin mikä laskin semmoseen pieneen altaaseen ja vuorotellen laskettiin ja pois altaasta ja taas laskettiin. Vähän niin, kun normaalissa liukumäessä. Ei siihen voinut jäädä uimaan, ettei jää alle. :) Siellä mä sitte ekan kerran myös laskin ja, koska en paljoo osannu uida ni kyllä mua jännitti. Pakko se oli kokeilla ekaa kertaa. Tosin en mä ees tänä päivänä laske vesiliukumäkiä. Hhahah en mä uskalla vieläkään. :D

Ja tässä olikin sitten nää muistot tältä kerralta. Saattaa mahdollisesti tulla toinenkin jos vain muistan mitä kaikkea onkaan tullut tehtyy tai missä käytyä. :D Ei niin jänniä, mutta ihania muistoja mun lapsuudesta. :D

Palaillaan ! <3

Menoa ja melskettä !

Moips :)

Siis kaksi viikkoa pelkkää hässäkkää ja menoa ja tekemistä. Lääkäri käyntejä ja psykologin aika ja tuntemattoman koiran edes takas viemistä. (Olipahan siinäkin kokemus. Kaikesta oppii.) Sit oli kahet synttärit ja siivoomista ja koiran hoitojana olemista. Tekemistä on ollut. Toisaalta hyvä niin, mutta välillä sitä on huolissaan, kun yleensä mulla psykologin jälkeen tarve omalle ajalle. Ei sitä kuitenkaan ollut ja jotenkin pää ihan sekaisin. Onneksi täällä mun kanssa on ollut noin vuoden ikäinen koira hoidossa niin pääkin jo parempi. Käytiin paljon lenkeillä ja mäkin oon saanu olla ulkona. Saanu minäki kunnolla raitista ilmaa. Poika koiruus oli mun luona torstaista sunnuntai päivään. Ja voihan tuo tulla uudestaan. Ei haittais yhtään. Tuli elämää tähänkin asuntoon. :) Kyllä tuli riehuttua ja leikittyäkin. Koira päätti huitasta mua tassulla naamaan. Sain siis turpaani. :D Suun alueelle ja saiin pienen haavan ikeneen. Oli vielä lauantaina punainen, mutta kyllä se ohi menee. Tosin toinen vaihtoehto on, että koiran tassu ollu likanen ja saa sen tulehtumaan, mutta sitä en jaksa uskoo. Ja kaikki meni siiis tosi hyvin muuten. Kyllähän noiden koirien kanssa aina tapahtuu. :) Niiin ja koiralla oli joku aivan oma rytmitkin haha. Ei tuntunu nukkuvan ja sit ku viimein nukahtaa ni ollaan jo aamulla klo7 aikaa lenkillä. Hyvin menee. Hahaha no oonpahan mä vihdoin joskus hereillä ajoissa. Eilen tein vielä lettujakin, kun koira oli haettu. Tiesin, ettei se oo kovin hyvä idea vatsan kannalta, mutta jos en ois saanu lettuja niin oisin saanu hepulin. Ja kyllä, oli hyvä syy tehdä niitä. :D

Hmmm mitähän sitten tekis? Tän tekstin piti tulla eilen, mutta sitten lettujen paiston jälkeen lähdin vielä saunomaan. Nyt on maanantai ja uus viikko ja viikostakin saattaa tulla kiireinen. Saas nyt nähä millanen viikko tulossa sitte loppupeleissä. Ja varmaan jossain vaiheessa pitäis tehä ruokaaki taas. No jo on menoa ja melskettä. Eipähän voi valittaa, että ois muka tylsää. :D Tää nyt oli tällä kertaa pikkunen höpötys näin kiireen keskellä. :D 

Palaillaan ! :)

Vaatteet päälle ja hakemaan (?)

Moips kukkkuu !

Eilen kerroin koira hommelin. Nooh ei se päättynykkään siihen vaikka ensin luulin. Tää nimittäin jatkuu vielä. Enkä kerenny ku yön "nukkua".

Aamulla kun heräsin niin ajattelin lähteväni ulos katsomaan josko tää koira ois karannut tai muuta vastaavaa. Tai ainakin ajattelin illalla meneväni sitten aamulla, mutta aamulla kun heräsin niin sain huomata kyseisen koiran olevan taas jollain kiinniotettuna. Eipä siinä... vaatteet päälle ja hakemaan sillä olin viestien kautta jutellut ja luvannut niille jotka sen kiinni otti, että voisin itse viedä koiran jonnekin. Tällä kertaa en kotiin. Paikka jonne vein ei tässä ole se pointti. Mutta tosiaan... matkalle hakemaan otin jonkun mikä lie paksun ei nyt narua mutta jotain (?) :D No aivan sama. Kuitenkin niin mietin miten koira on taas karannut vai onko päästetty. Enkä ihmettelisi jos olisi päästetty. Kuulin koiran olevan alle vuoden ikäinen. Ajatuskin siitä, että koiralle olisi sattunut jotain, sillä koira oli aika kaukana kotoa. Siinä mä sitten kotiin päästyäni yritin kehitellä ruokaa pikkuiselle, kunnes minulle tuli kylään koiran jotenkin tunteva henkilö ja hän toi koiralle ruokaa mukaan. Onneksi koska köyhänä mulla ei oikein ollut antaa mitään muuta, kuin vettä. Ja tulihan siihen sitten mun äitikin joka oli kaupasta hakenut pannan ja talutushihnan, jotta voisin koiraa ulkona käyttää ennen lähtöä. Leikittiin ja yritettiin siinä vähän syödä. Sitten vähä levättiin ja taas jatku leikit. Ihana hauhau ! <3  Klo14 saatiin sitten kyyti paikkaan missä koira otettiin vastaan ja jossa odotetaan reilu 2 viikkoaa josko omistaja hakisi, mutta jos ei niin koira siirtyy heille. Ja mä oon niin ilonen nyt, että koira on päässy hyvään paikkaan. Ainakin joksikin aikaa.

Valitettavastihan tämmösii tapauksii tulee vastaan paljon. Kuka vaan voi ostaa koiran ja väittää välittävänsä, mutta mikä on sitten se totuus. Ikinä ei voi tietää. Enhän mä jatkoa tiedä tällekkään eikä mulle siitä ilmoteta, mutta toivon ainakin kaiken menevän tästälähtien hyvin. :) Jos löydät koiran niin älä lähesty uhkaavasti. Voi sen yrittää ottaa rauhallisesti kiinni tai houkutella antamaan ottaamaan itsensä kiinni ja netistä tietty löytyy numeroita mihin soittaa. Joten rauhallisesti vaan toimii, ettei koira ala panikoimaan. Jos se on jossain isommassa paikassa vaarallisesti niin voi soittaa 112 numeroon. Nää ohjeet mä nyt antaisin. :)

Kyllähän oli taas vauhtikkaat kaks päivää. Meni ihan hujauksessa enkä oikein vieläkään tiedä mitä ajatella. Että tämmöstä. Nyt perjantai ja viikko muutenkin on mennyt tosi nopsaan elii..
Hyvää viikonloppua ! <3

Mun aamupäivä..

Heips!

Tänää ei ollu sitten mitkään normaali aamupäivä. Ei todellakaan. Kumpa olisikin ollut.

Eipä siinä sitten, kun aamulla heräsin, menin normaalisti psykologin tapaamiseen klo9.30 ja siitä tunti niin pääsin pois. Ja tällä kertaa en menny normaalia kautta kotiin. Päätin vähän kävellä ja olla ulkona sillä piti saada ajatukset taas kasaan. Siinä se sitten oli. Suoraan mun edessä oli koira. Tuijotettiin koran kanssa toisiamme ja koira lähti ilosesti juoksemaan mua kohti. Hyppi ja pomppi riemuissaan ja aloin ihmetellä mistä ihmeestä se on karannut. No siinä mä jonkin aikaa tähyilin kunnes aloin soittelemaan numeroihin, että mitä kummaa mä teen sille iloselle vintiölle joka pomppi kuralätäkössä ja joi sitä vettä ihan ku ei ois vettä saanu koskaan ja sitten tietty mun päällä ja takki onkin sitten pesua vaille valmis. :D Siihen tuli sitten nainen joka auttoi etsimään yhden tietyn numeron. En muista mikä paikan nimi oli ja kun nainen oli lähtenyt niin soittelin ja ei tuntunut kukaan vastaavan mistään kunnolla. Sitten siihen tuli johonkin kotiin pariskunta ja kysyin heiltäkin neuvoa. Sain myös semmosen hihnan millä saatiin koira pidettyä kiinni. Mulle sitten puhelimessa ollessa sanottiin, että jossei tämän päivän aikana löydy omistajaa niin soittelen sitten uudestaan ja siksi aikaa otin pikkuisen mun luo.

Mitähän me siinä oltiin joku 15-20min, kun sain lisää tietoa siitä missä tämä koiruus saattaisi asustella. Sovimme tapaamisen, että saisin siellä päässä reitin ovelle. Tämä kertoja tunnisti koiran eli oikeeseen osotteeseen pääsisin. Noooh... Menin pimpottamaan ovelle, muttei omistaja avannu ovea. Ihmettelinkin miten koira oli koko ajan niin omituinen. Menin sitte takas alas sieltä ja pihalle jossa jatkoin juttelua, että mitäs nyt tehdään vai vieläkö vien kotiin ja odotan. Ja siinä sitten kuulin, kun yhdeltä ala-ovelta kuului ääni. Kummallisen näköinen mies kutsui koiraa nimellä ja vein koiran hänelle eli omistajalle. Otin sen ihme remmin pois siltä ja huomasin miehen ottavan rajun otteen koirasta ja veti sisälle päin rappykäytävään. En osannut sanoa/ tehdä mitään sillä mies oli aika pelottava. Miestä ei kiinnostanut missä koira oli ollut eikä mies kysellyt mitään. Kiitti silti ja ihmettelin miehen käytöstä. Olin kyllä kuullut miehen käyttävän huumeita, mutta en voinut mennä huhupuheiden perusteella tai jos siinä olisikin ollut joku joka keksii tarinaa. Kun en heitä kumpaakaan tuntenut ja halusin koiran pääsevän kotiin sillä niin iloisen oloinen oli ollut mun seurassa.

Ihmetystä täynnä olin ja todella huolestunut, että teinköhän oikein, kunnes kuulin kamalan vinkunan. Koiran ulinan. Mies siis retuutti koiraa. Siinä vaiheessa kaduin todella, että vein koiran sinne. Mulle sitten jälkeen päin kerrottiin, että tuo ei ollut miehen eka kerta, kun koiraa pahoinpitelee. Jos vaan oisin tiennyt aiemmin niin en olisi tietenkään koiraa vienyt takaisin.  Ulina oli niin paha, että sai mulle kyyneleet. Enkä tietenkään voi hakea koiraa takaisin, koska ei mulla oo oikeutta semmoseen. Soitin sitten suoraan eläinsuojeluun. Minulle kerrottiin, että siellä kyllä käydään, muttei voinut luvata, että koira otetaan pois. Jos sieltä ei löydy mitään todisteita mistään niin eihän ne sillon. Ei tietenkään löydy sillä saahan se tyyppi kaiken ylipuhuttuu. Ihan varmasti ja se tässä eniten ärsyttää. Pitäis tehdä vaan joka kerta kun ulinaa kuuluu niin rikosilmotus. Puhelimessa sanottiin, että nyt kun tietämättömänä tästä vein sen sille niin tein silleen oikein, että palautin omistajalle. Jos kukaan mua ei ois valassu niin voisin vieläkin olla tietämätön. Ja JOS oisin tiennyt aiemmin niin olisin vienyt johonkin löytöeläin hommeliin. Jossittelu ei kuitenkaan auta asiaan yhtään... Sitten juteltiin tämän kertojan kanssa, että koira varmaan karkaa uudelleen. Ei olisi mikään ihme joten tässä, kun kotona oon niin voin vähän ulkoilla aina voinnin salliessa. Jos sitä näkyy taas ilman omistajaa niin vien sen silloin aivan muualle.

Vein tietenkin sen remmin takaisin sille keltä sen sain ja pääsin sitte kotiin ja itkin sillä sattuihan se. En mä oikein muuta voinu enää. Sinänsä tein oikein palauttaessani koiruuden kotiin, mutta kumpa oisin tiennyt ennen palautusta tai kumpa se mies ei olisi koskaan siihen alaovelle tullut. No nyt huolissani oon tietenkin, mutta saas nähä tapahtuuko asian suhteen enää mitään. Sinänsä toivoisin, että koira karkaisi ja saisin sen taas kiinni. Ja toivon koiran olevan fiksu ja karkaavan tännepäin missä pidin sitä. Että osaisi tulla takasin ja voisin ottaa sen turvaan. Tähänkin mielipiteitä monia, mutta no.. Oon vähän shokissa vielä, että mitähän tapahtu, mutta tämmönen mun tän torstain aamupäivä oli. Vauhdikas. Pistäähän se mietimään millasia ihmisiä täällä maan päällä on ja kuka sen koiran ansaitsee ja kuka ei. Tästäkin sitte opitaan taas lisää.