Eipä ole tullut taaskaan kirjoiteltua tänne. Alkanut menemään motivaatio kaikeen. Tuntuu, ettei jaksa ja päähajoo. Alamäkeä siis. Olin eilen päivällä vielä iloinen, koska pitkästä aikaa olin nukkunut hyvin. Kävin tunnin päivälenkillä ja olin iloinen koko päivän. Aina se lääke nukahtamiseenkaan ei auta. Lääkäriin vissiin sitten taas. Tuntuu, etten sais tehä mitään mitä vapaa-ajalla teen. Ja se, että oon sairaslomalla ja niinsanotusti työkyvytön on väärin. Siltä se tuntuu. Lähiaikoina elämässä on tullu asioita jotka saa miettimään elämää ihan kaikilta suunnilta. Asioita joille en voi mitään ja jotka ei milläänlailla johdu minusta.....pyörii mun päässä...haluaisin auttaa, mutten osaa ja suurimmaksi osaksi pysty. Sitten on omatkin ongelmat.. Psykologi perui ajan joka olisi ollut manataina..Seuraava aika vasta ensi vuoden alussa. Onneksi on ihminen joka osaa mun kanssa hoitaa näitä isompia juttuja ja jonka kanssa eilen tiistaina juteltiin tätä asiaa. Noin 3 vuoden ajan oon käynyt säännöllisin ja epäsäännöllisin ajoin puhumassa mun tilanteesta ja mikä parasta.....auttanut mua Kela asioiden kanssa :D Se jos mikä on ollut alusta asti pelkkää säätämistä. :D ja no... kyllä mä sitten kerron jos tulee jotain muutoksia.
Rakastan elämää ja täällä on ihana olla. Täällä maanpäällä. En oikeastaan edes muuttaisi mitään, vaikka luulisi mun niin ajattelevan. Ne asiat mitä mulle on tapahtunut niin on mun päässä eikä varmaan ikinä katoa. Mutta nyt, kun tuntuu tulevan asioita niin lähelle...niin en enää oikein saa nukuttua. Oon todella levoton. Kummallinen. Naurun jälkeen itku. Enkä tän uni ongelman kanssa oikein jaksais liikkua minnekään.
Päivä, kun vaihtuu iltaa niin tarkoitus ois nyt sitten pitkästä aikaa olla yö pois kotoa. Mun ainoa lause päässä on "Mä en jaksais lähteä". Kotona on turvallista. Ei tartte kuunnella mitään ylimääräistä. Vaikka kyllä mä kotini ovesta sisälle päästän, jos vain tänne haluaa tulla. Lähteminen se mulle iso ongelma on. Tai päivällä. Yöllä käyn nykyään ulkona. En tosiaankaan tajua miksi. Ulkona yöllä on pimeää, kylmää ja jännittää tietenkin koko ajan kuka seuraavaksi tulee jostain vastaan tai hyökkäkö joku jostain. Silti tunnen sen olevan jotenkin parempi, kuin päivällä. Helpompaa vaan yksin kävellä. Tätäkin pitää välttää...Enemmän toivon, että saisin nukuttua joka yö rauhallisesti.
Ajattelin tän vuoden pitää niin, että en teen YouTuben puolelle sitä joulukalenteria jonka moni tekee. Jonka itsekin tein viime vuonna. Ajattelin, etten mä jaksa, mutta ekaa luukkua tehdessä ja muita ajatellessa tajusin, että tarviin oikeasti päiville taas tekemistä ja puuhaa. Se voi tehdä ihan hyvääkin. Ja nyt, kun alotin niiden teon vähän aiemmin niin ei mee ihan sekasin ja ihan niin tiheästi ei tarvii joulukuussa vauhkota asiaa.
Ei elämä mee aina niin, kuin haluaa. Sen tietää kaikki ja sitä toitotetaan. Silti oon edelleen sitä mieltä, että ylämäkiä ja alamäkiä tulee molempia.
Hiljainen saatan kyllä olla viesteillä yms, mutta aion joka tapauksessa mennä eteenpäin ja tämänkin alamäen päättää ja lähteä hitaasti pienin askelin kävelemään ylämäkeä.
Nyt kokeilen vielä unta ja sitten, jos ei niin ei, mutta ainakin yritän. Tällä hetkellä kello on 04:59 :D
Ps. Muistakaahan hymyillä ! ❤️
