Tänää ei ollu sitten mitkään normaali aamupäivä. Ei todellakaan. Kumpa olisikin ollut.
Eipä siinä sitten, kun aamulla heräsin, menin normaalisti psykologin tapaamiseen klo9.30 ja siitä tunti niin pääsin pois. Ja tällä kertaa en menny normaalia kautta kotiin. Päätin vähän kävellä ja olla ulkona sillä piti saada ajatukset taas kasaan. Siinä se sitten oli. Suoraan mun edessä oli koira. Tuijotettiin koran kanssa toisiamme ja koira lähti ilosesti juoksemaan mua kohti. Hyppi ja pomppi riemuissaan ja aloin ihmetellä mistä ihmeestä se on karannut. No siinä mä jonkin aikaa tähyilin kunnes aloin soittelemaan numeroihin, että mitä kummaa mä teen sille iloselle vintiölle joka pomppi kuralätäkössä ja joi sitä vettä ihan ku ei ois vettä saanu koskaan ja sitten tietty mun päällä ja takki onkin sitten pesua vaille valmis. :D Siihen tuli sitten nainen joka auttoi etsimään yhden tietyn numeron. En muista mikä paikan nimi oli ja kun nainen oli lähtenyt niin soittelin ja ei tuntunut kukaan vastaavan mistään kunnolla. Sitten siihen tuli johonkin kotiin pariskunta ja kysyin heiltäkin neuvoa. Sain myös semmosen hihnan millä saatiin koira pidettyä kiinni. Mulle sitten puhelimessa ollessa sanottiin, että jossei tämän päivän aikana löydy omistajaa niin soittelen sitten uudestaan ja siksi aikaa otin pikkuisen mun luo.
Mitähän me siinä oltiin joku 15-20min, kun sain lisää tietoa siitä missä tämä koiruus saattaisi asustella. Sovimme tapaamisen, että saisin siellä päässä reitin ovelle. Tämä kertoja tunnisti koiran eli oikeeseen osotteeseen pääsisin. Noooh... Menin pimpottamaan ovelle, muttei omistaja avannu ovea. Ihmettelinkin miten koira oli koko ajan niin omituinen. Menin sitte takas alas sieltä ja pihalle jossa jatkoin juttelua, että mitäs nyt tehdään vai vieläkö vien kotiin ja odotan. Ja siinä sitten kuulin, kun yhdeltä ala-ovelta kuului ääni. Kummallisen näköinen mies kutsui koiraa nimellä ja vein koiran hänelle eli omistajalle. Otin sen ihme remmin pois siltä ja huomasin miehen ottavan rajun otteen koirasta ja veti sisälle päin rappykäytävään. En osannut sanoa/ tehdä mitään sillä mies oli aika pelottava. Miestä ei kiinnostanut missä koira oli ollut eikä mies kysellyt mitään. Kiitti silti ja ihmettelin miehen käytöstä. Olin kyllä kuullut miehen käyttävän huumeita, mutta en voinut mennä huhupuheiden perusteella tai jos siinä olisikin ollut joku joka keksii tarinaa. Kun en heitä kumpaakaan tuntenut ja halusin koiran pääsevän kotiin sillä niin iloisen oloinen oli ollut mun seurassa.
Ihmetystä täynnä olin ja todella huolestunut, että teinköhän oikein, kunnes kuulin kamalan vinkunan. Koiran ulinan. Mies siis retuutti koiraa. Siinä vaiheessa kaduin todella, että vein koiran sinne. Mulle sitten jälkeen päin kerrottiin, että tuo ei ollut miehen eka kerta, kun koiraa pahoinpitelee. Jos vaan oisin tiennyt aiemmin niin en olisi tietenkään koiraa vienyt takaisin. Ulina oli niin paha, että sai mulle kyyneleet. Enkä tietenkään voi hakea koiraa takaisin, koska ei mulla oo oikeutta semmoseen. Soitin sitten suoraan eläinsuojeluun. Minulle kerrottiin, että siellä kyllä käydään, muttei voinut luvata, että koira otetaan pois. Jos sieltä ei löydy mitään todisteita mistään niin eihän ne sillon. Ei tietenkään löydy sillä saahan se tyyppi kaiken ylipuhuttuu. Ihan varmasti ja se tässä eniten ärsyttää. Pitäis tehdä vaan joka kerta kun ulinaa kuuluu niin rikosilmotus. Puhelimessa sanottiin, että nyt kun tietämättömänä tästä vein sen sille niin tein silleen oikein, että palautin omistajalle. Jos kukaan mua ei ois valassu niin voisin vieläkin olla tietämätön. Ja JOS oisin tiennyt aiemmin niin olisin vienyt johonkin löytöeläin hommeliin. Jossittelu ei kuitenkaan auta asiaan yhtään... Sitten juteltiin tämän kertojan kanssa, että koira varmaan karkaa uudelleen. Ei olisi mikään ihme joten tässä, kun kotona oon niin voin vähän ulkoilla aina voinnin salliessa. Jos sitä näkyy taas ilman omistajaa niin vien sen silloin aivan muualle.
Vein tietenkin sen remmin takaisin sille keltä sen sain ja pääsin sitte kotiin ja itkin sillä sattuihan se. En mä oikein muuta voinu enää. Sinänsä tein oikein palauttaessani koiruuden kotiin, mutta kumpa oisin tiennyt ennen palautusta tai kumpa se mies ei olisi koskaan siihen alaovelle tullut. No nyt huolissani oon tietenkin, mutta saas nähä tapahtuuko asian suhteen enää mitään. Sinänsä toivoisin, että koira karkaisi ja saisin sen taas kiinni. Ja toivon koiran olevan fiksu ja karkaavan tännepäin missä pidin sitä. Että osaisi tulla takasin ja voisin ottaa sen turvaan. Tähänkin mielipiteitä monia, mutta no.. Oon vähän shokissa vielä, että mitähän tapahtu, mutta tämmönen mun tän torstain aamupäivä oli. Vauhdikas. Pistäähän se mietimään millasia ihmisiä täällä maan päällä on ja kuka sen koiran ansaitsee ja kuka ei. Tästäkin sitte opitaan taas lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti