Hyvä olo? Paha olo?

Moiii :)

Mitäs just sulle kuuluu? Onhan kaikki hyvin? :)

Onks se tää kevät joka tuo mulle tämmösen olon? Vai mikä tässä nyt on? Ihme olo jota en osaa edes selittää :D Kokeilenko? No okei vaikket haluiskaan. Mutta, koska jo luet tätä niin miksipä et jatkais loppuun asti. Toivottavasti mielenkiinto riittää. :D

Mä ajattelin näyttää miten mun ulkonäkö on muuttunut parin kolmen vuoden aikan. Mä nimittäin selasin vanhoja kuvia muistitikuilta ja vasta nyt ymmärrän minkä näkönen mä oon. Oon kuullu niin rumia, kun kauniita sanoja mun ulkonäköön liittyen..Mä myös tiedostan, että oon ollu myös isommassakin koossa mitä nyt just tällähetkellä oon. Ne on osa mun elämän tarinaa. Jokaisella on oma elämä ja oma tarina. Jokainen tietty erilainen ja näistä samoista asioista on jauhettu monta monta moooonta kertaa. Joten kaikki varmaan osaakin loput näistä asioista joten en oikeastaan perus juttuja lähde kertomaan uudelleen. Ja kun mä löysin mun kuvat niin alko oksettaa. Ihan näin suoraan sanottuna. Mua myös itketti... Itketti, koska muistin mitä olin itestäni niinä hetkinä ajatellut. En mitään hyvää. Tosin mulla oli paha masennus tossa 2 vuotta taaksepäin niin sillon mun paino varsinkin nousi hyviin lukemiin. En ollu tyytyväinen itteeni milläänlailla ja halusin vaan äkkiä pois ulkoilmasta, ettei kukaan näkis mua. Se oli mun päänsisäinen jokapäiväinen lause vaikka kuitenkin lopulta kävin ulkona ihmisten ilmoilla.

Alotan kuitenkin  vuodesta 2014-2015. Mulla siis on aina jojoillut paino. 2015 kesäks sain itteni taas hyvään kuntoon. En käyny missään salilla vaan pyöräilin tosi tosi tosi paljon ja olin ulkona joka päivä. 2014 olin hyvässä kunnossa, mutta sitten se alkoi nousta. Eikä siihen laihtumiseen oikein sen ihmeellisempää, kun super hyvä fiilis ollu 2015 tammikuu-heinäkuun loppuun. Kun on fiilis hyvä niin jaksaa paljon paremmin. Sitten Elokuussa 2015 kaikki negatiivinen alkoi uudestaa. Eikä mulla ollut enää hyvä olla. Miten siinä sitten yleensä käy... Syön. Ja masennus itsessään jo saattaa vähän lihottaa joten..mutta enemmän se syöminen. 2016 olin vielä ok ja paino tosiaan alkoi nousta.
Jatkuu kuvien jälkeen ->

2014.

2015

2016

2017. Masennuksen aikana tulleet kilot vaikutti mun itsetuntoon tosi paljon. En oo ollu niin epävarma itestäni, kun olin sillon. Sit mulla se tukos kaiken syömisen jälkeen vatsassa niin tottakai se turvottaa. Vaikka kyllä mä aina välillä pidin itteeni hyvännäkösenä, mutta ei sitäkään iloa kauan jatkunu omassa päässä. Itkin tosi usein oman painon vuoks ja muutakin oloa. Tuntu, että päivä päivältä pahenis, mutta pääsin niistä ajatuksista, kun aloin taas saamaan unta. Sain hieman itsevarmuutta ja pystyin käymään uimassa ja ottamaan kuvia sellasena mitä oikeesti oon ja miltä mä  oikeesti näytän. Silti mulle jäi se itteni haukkuminen. Tai mä oon siis semmonen vaatimaton ja vaikka on ihana saada kehuja niin ei ne sillon päähän jääny.

2018 eli nyt. Tää hetki. Oon laihtunu jonkun verran ja oikeastaan aika paljon enkä oo niin. kun mitenkään varma, että miten hahahah. Mä en oo tehny mitää treeni ohjelmaa. Alotin vasta viikko sitten  ja sekin on kotona. Jos mua yrittäis takasin salille saada niiin juuu ei. Mä haluun tehdä sen muutoksen vaan elämällä. Perus elämällä. Liikkua ja pitää hauskaa voi niin monella eritapaa. Mulle se on oikeestaan perus elämän kävelyaskeleet ja hymyileminen ja no se pyöräily. :) Liikatreeni esim. trikoissa juokseminen tai joku salilla käynti on mulle huonoks. :D No mitä tiedostan lopettaneeni oli se ruuan tilaaminen ja karkin ja suklaan osto. Pizza tuli korvista ja karkit maistu pahalla. Mä voin nyt taas vähän syödä, mutta enää mun ei hirveesti ees tee mieli mitään. Ja sillon, kun tekee ja ostaa niiin ei mene puoliakaan jos mä yksin söisin. Eli ehkä mulle alkaa tulee kiintiö täyteen. Tai jotain. :D

Oon nyt tyytyväinen mun kehoon. En täysin, mutta oppinut olemaan tyytyväisempi enkä ihan niiiiin paljoo hauku itteeni. JA nyt on kevät. Lumet melkeen sulanu ja päässy kunnon pyörälenkeille ja ulos raittiiseen ilmaan. Fiilis on hyvä, koska kesä tulee ja nyt on paljon uutta tän kevään aikana. En kylläkään voi sanoa olevani koko ajan ilonen. En mä oo. Mulla on edelleen niitä omia muita päänsisäisiä ongelmia, mutta koitan ajatella vaan positiivisesti. Saatan olla koko päivän kiukkunen tai sit vaan osan päivästä tai sit koko päivän tosi hyvällä tuulella. Päivät on erilaisia. MUTTA vaikka mä olen jojoillu mun painon kanssa ja ulkonäön muuttuminen on mulle ollu aika raskasta niin missään välissä en oo koskaan oikeasti halunnu olla toisenlainen. Joskus mietin miks en ole, mutta koska mä vaan oon tällänen ja näytän tältä niin sittenpähän näytän. Oikeasti olen tosi aito ja sellasena ajattelinkin pysyä. Jotkut tykkää käyttää meikkiä...minä taas en. Mun naama on semmonen, kun on ja sillä sipuli :D Pistäkää silmät kiinni, jos ei tykkää :D

Olkaa aitoja. Tehkää mitä te ite haluutte. Olkaan sellasia, kun haluutte olla. Niin tätä lausetta on kaikki aina toitottanu niin toitotan minäkin. Tehkää mikä tuntuu teistä hyvältä älkääkä menkö aina muiden mukana :) JA muistakaa hymyillä ! :) <3