Aattelin nyt näin summanmutikassa vai miten se sanotaankaan niin alottaa ihan suoraan. Mitäpä sitä tarinoimaan. Paitsi, että mä käytän. Käytän siis päiväkirjaa. Kaipa mä sitä enemmänkin kirjotan. Onks se sitten väärin? No ei ole. Ei missään muodossa. 😄
Oon puhunu joidenkin kanssa ja hakenu vähä eri mielipiteitä siihen, että...
- Kannattaako päiväkirjaa kirjottaa?
- Onko se vain lasten juttu?
- Voiko pojat/miehet kirjottaa päiväkirjaa?
Sain erilaisia vastauksia. Luulin aluks sen olevan itsestään selvyys, että tottakai päiväkirjaa voi kirjottaa. Ja ihan kuka vaan. Sillee ainahan sanotaan "vauvasta vaariin" enkä siis ala tässä mitään suomen vanhoja sanontoja kertomaan. En en. Mietin vaan miks ei sais kirjottaa.. mitä haittaa siitä ois?
Päiväkirjahan itsestään on joko lukollinen tai sitten ihan ilman lukkoa toimiva henkilökohtainen juttu 😅 minne voi kirjottaa ajatuksia ja kuulumisia mitä ei halua ääneen sanoa. Tai ei pysty sanomaan. Joillekin se toimii ihan puoliksi ystävänä. Jolle voi kertoa kaiken. Sinne voi "huutaa" ja no vaikka sanoa pahojakin asioita. Tai niitä ei niin kivoja. Positiivisia ja negatiivisia. Jos ei saa asioita tarpeeks purettuu ulos kenellekään tai ei luota muihin tai siihen, että pysyy asiat luottamuksellisina niin kirjottaa ne ylös. Jotkut kirjottaa aina, kun siltä tuntuu ja jotkut illalla ja miksei joku aamullakin. Ja se ei ole vain lasten juttu. Moni vääristää ajatukset niin. Moni asia ajatellaan "lasten juttuna". Haloo hei..miksi? On kai se sitten joidenkin mielestä ihan hassua kirjottaa, mutta kuinka paljon se on oikeesti auttanut ihmisiä? Pitäis ihmisten käyttää enemmän aikaa siihen. Opetella se. Niitä asioita voi kirjottaa ylös jos jokin painaa mieltä eikä sitten mennä purkamaan sitä kiusaamisella tai muuten vaan huutamisella. Eihän ketään voi pakottaa, mutta jos lapset oppisivat kirjottamaan ja jatkamaan sitä niin vois se olla yks keino vähentää myös kiusaamista. Ja tää on puhtaasti mun oma mielipide. Jos lapset kiukkuis sinne päiväkirjaan tai lähinnä purkais omia ajatuksiaan niin ei jäis vellomaan päähän. Koska sitten se alkaa se ns. turhautuminen elämään ja puretaan helposti pahaa oloa muihin. Ja KYLLÄ myös aikuiset tekee tätä. JOTEN jos aikuisetkin kokeilis kirjottaa niin oisko sitten vähä helpompi olo?
Onhan se myös niin, ettei kaikille auta kirjottaminen vaan puhuminen. Mutta oisko sekään väärin mennä juttelemaan? Ei ! Ihmisillä on aivan väärä kuva kaikesta puhumisesta ja muutenkin avun hankkimisesta. Eikä välttämättä kaikki edes tajua tarvitsevansa. Enkä mä tässä maailmaa pelastaa ajatellu. Enkä siihen edes pystyis, mutta pahan olon tullessa yrittäkää. Onhan niitä hyviä ja huonoja päiviä kaikilla. Eikä niitä pahoja päiviä voi välttää, mutta kaiken turhan voi. Lapset purkaa itkulla ja huutamisella ja pahimmassa tapauksessa kiusaamisella ja aikuiset purkaa joko lapsiin tai puolisoihin jne.
Mä ite lopetin päiväkirjan pitämisen. En oikeestaan tiedä syytä. Sitten mä tajusin kuinka paljon tarviin sitä. Vaikka käyn psykologin luona kerran kuukaudessa ja etsivänuoriso työntekijä auttaa paljon ja hänelle voin puhua niin ei se mulle näköjään riitä. Kaikki tää auttaa ja edistää mua, mutta on hetkiä, kun haluais vaan huutaa ja kaataa kaiken jonkun muun niskaan ja no...kyllä kaikki ne päivät tietää. Sillon mä vaan puran ne kirjottamalla. Ja kirjotan myös hyvät asiat. Tottakai. Ja salaisuudet. Kaikki mun omat henkilökohtaset salaisuudet mitä muut ei tiedä. Kaikki mitä päässä liikkuu enkä mä oo ihminen joka kirjottaa vaan illalla vaan kirjotan aina sillon sen tunteen aikana,kun tulee tunne "nyt mun on saatava sanoo tää". Sanomisen sijaan mä kirjotan. Se päästää mua eteenpäin. Ja on toinenkin mitä suositeltiin mulle ja mä suosittelen myös muille. Nimittäin missä mä tänään onnistui-vihko johon joka päivä voi aina kirjottaa yhden tai useamman asian missä just sinä päivänä on onnistunu. Moni (minut mukaan lukien) keskittyy tosi paljon (syystä kun toisesta) itsensä mollaamiseen. Jotkut ei nää itsessään mitään hyvää ja siks kehut on tosi tärkeitä. Ei ne turhat keksityt vaan ne mitä oikeesti ihmiset tarkottaa toisillee ja sitten se itsensä kehuminen. Se päästää myös eteenpäin. 😊
Ja muistaa pitää myös se, että jos tietää kaverilla olevan sellainen niin se on myös sen kaverin oma henkiläkohtainen asia. Vaikka olisi kertonut kirjottavansa sellasta niin se ei tarkoita, että kukaan muu sitä saisi lukea. Muistakaa tämä!🐂
Mun pointti on se, että kannattaa kirjottaa. Kuka vaan joka haluaa. Ketään ei voi pakottaa mutta.. Mä kannatan ! 😜 Ja suosittelen. Molempia. 😊
Palaillaan! ❤️🕊️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti