Yllätin silti itseni

Moipsis!😊

Olin herätessä ihan okei, mutta hetki sen jälkeen niin sain mahan kipeeksi. Olin jo menossa. Käytiin nopeasti pankissa. Siellä se ahdistus vaan lisääntyi. Yritin ajatella positiivisesti, muttei auttanut yhtään ja lopulta olin paniikkikohtauksen vallassa. Pienikin kohtaus vie voimia niin, etten jaksa enää mitään. Olla vaan. On tää taas hassua. Vaikka miten paljon yritän ajatella positiivisesti niin aina se ei auta. Pikku hiljaa alan olee okei. Alkoi olemaan kylmä ja väsy sen tärinän jälkeen.

Blogin nimi on "nainen joka ei luovuta". Tiedän. Enkä aikonutkaan. Joskus vaan on ajateltava omaa vointia. Eikä se tarkoita luovuttamista. Huomenna menen etsivänuoriso toimistolle ja ensi viikolla uusi yritys päivätoimintaan. Ja kyllä mua harmittaa ja mietin koko ajan olisiko mun pitänyt sittenkin mennä.

Noin mietin ensin. Siis sitä, etten meniskään päivätoimintaan. Yllätin silti itseni. Olin ehkä noin 1,5h miettien asiaa ja päätin lopulta sittenkin mennä. Halusin. En halunnut jäädä mököttämään. En ois muutenkaan tehnyt mitään järkevää. Ja, kun menin sinne en aluksi nähnyt ketään, mutta mennessäni toiseen huoneeseen tulivat ohjaajat vastaan hämmentyneenä. Tulin sittenkin. Olin siis tosiaan laittanut jo viestiä, etten menisikään. Sitten menin suoraan tekemään narumaalausta. Rauhoittavaa puuhaa todellakin. Tein lähinnä jotain ihmeellistä omaa. En mitään mikä ois kaunista. Enemmänkin itselle piristävää ja ajatusta vievää. Sen yhden tehtyä me lähinnä vain hengailtiin ja juteltiin.

Illalla kävin vielä äidin kanssa saunassa. Naapurissa. Sitten vain olemista.
Yllätin itseni ja oon todella ylpeä siitä, että menin. Uutta päivää kohti hyvillä mielin. 😊

ps. Muistakaahan hymyillä ❤️